Viides peräkkäinen kulttuurikasvatussuunnitelmien valtakunnallinen kuntakysely toteutettiin alkuvuodesta 2026. Samalla otettiin tarkasteluun viiden vuoden kyselyiden tulokset, joita luovat kaaren läpi kehityshankkeiden aika suunnitelmien vakiintumiseen. Tässä blogikirjoituksessa tunnistetaan suunnitelmien valtakunnallisia kehityskaaria ja pohditaan kulttuurikasvatussuunnitelmien tulevaisuutta.
Kulttuurikasvatussuunnitelmat ovat viiden vuoden tarkastelujaksolla vakiinnuttaneet asemansa kunnissa. Suunnitelmien kattavuus on kasvanut nopeasti 2020-luvun alkuvuosina ja saavuttanut viime vuosina tilanteen, jossa valtaosassa Suomen kunnista suunnitelma on laadittu ja käytössä. Vuosina 2022-2026 tietoisuus kulttuurikasvatussuunnitelmista on lisääntynyt merkittävästi. Vuoden 2022 jälkeen kyselyyn vastanneista enää aniharva on ollut epätietoinen oman kuntansa kulttuurikasvatussuunnitelman tilanteesta. Kyse ei ole enää kokeiluluonteisesta toimintamallista tai pilotointivaiheesta, vaan osaksi kuntien rakenteita vakiintuneesta käytännöstä.
Kulttuurikasvatussuunnitelmat painottuvat selkeästi perusopetukseen – lähes kaikissa kunnissa, joissa suunnitelma on laadittu, se koskettaa vähintään perusopetusta. Varhaiskasvatuksen osalta varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden uudistus tullee vahvistamaan kulttuurikasvatuksen asemaa ja tuomaan suunnitelmallisuutta varhaisten ikävuosien kulttuurikasvatukseen.
Toisen asteen osalta kehitys on ollut maltillista. Vahvistumista nähtiin erityisesti kehittämishankkeen II aikana vuosina 2023–2025. Jatkossa lisäpanostuksia tarvitaan, jotta suunnitelmat kattavat koulutuspolun nykyistä yhtenäisemmin koko oppivelvollisuusajan.
Suunnitelman olemassaolo yli 80 % kunnista ei kuitenkaan yksin takaa sen vaikuttavuutta. Aikasarja osoittaa, että suunnitelmien koetaan vahvistavan lasten ja nuorten tasa-arvoisia mahdollisuuksia osallistua taiteeseen ja kulttuuriin sekä lisäävän paikalliskulttuurin tuntemusta. Arviot siitä, millaisia vaikutuksia kulttuurikasvatusuunnitelmalla on kunnassa tapahtuvan kulttuurikasvatuksen laatuun, johtamiseen ja toiminnan vaikuttavuuden arviointiin jäävät selvästi heikommiksi ja ovat paikoin jopa laskeneet. Suunnitelmien toteutuminen edellyttää kunnissa osaamista, toimivia työkaluja ja riittäviä resursseja sekä saavutettavaa ja monipuolista kulttuuripalveluiden tarjontaa. Ilman näitä suunnitelma jää helposti hallinnolliseksi asiakirjaksi, jonka ohjausvaikutus arjen toimintaan on rajallinen.
Suunnitelmien sisältöjen tarkastelu viiden vuoden ajalta osoittaa jatkuvuutta, mutta myös selkeitä painopisteiden muutoksia. Museot, musiikki ja kirjastot ovat säilyttäneet asemansa keskeisinä sisältöinä lähes kaikissa suunnitelmissa, mikä kertoo olemassa olevien kulttuuri-instituutioiden vahvasta roolista ja hyvästä saavutettavuudesta kunnissa. Samalla draaman ja elokuvan osuus on kasvanut selvästi. Useiden aiemmin tyypillisten sisältöjen, kuten käsityön, kuvataiteen ja sanataiteen, osuus on puolestaan laskenut. Kehitys nostaa esiin kysymyksen siitä, miten eri taiteenalojen tarjonta, resurssit ja toimintamallit tukevat niiden asemaa osana suunnitelmallista kulttuurikasvatusta. Kokonaisuutena suunnitelmat eivät ainoastaan kokoa olemassa olevaa tarjontaa, vaan myös ohjaavat sitä, mitkä sisällöt kunnissa vahvistuvat ja mitkä jäävät vähemmälle huomiolle.
Kulttuurikasvatussuunnitelmien kehityksen seuraava vaihe liittyy laadun ja vaikuttavuuden vahvistamiseen. Keskeiseksi nousee kysymys siitä, miten kulttuurikasvatussuunnitelmat voisivat kytkeytyä nykyistä tiiviimmin kuntien eri toimialojen johtamiseen ja poikkisektoraalisiin rakenteisiin. Suunnitelmien on tunnistettu lisäävän yhteistyötä kunnan eri toimialojen välillä ja tuovan toimintaan suunnitelmallisuutta, mutta vaikutusten vahvistaminen edellyttää valtakunnallista koordinaatiota sekä vahvempaa kytkentää opetussuunnitelmiin ja kuntien strategisiin linjauksiin.
Kokonaisuutena kulttuurikasvatussuunnitelmat ovat nousseet keskeiseksi välineeksi lasten ja nuorten kulttuuristen oikeuksien edistämisessä. Jatkossa keskiössä on suunnitelmien toteutumisen laatu, vaikuttavuus sekä suunnitelmien roolin vahvistaminen kuntien poikkihallinnollisen yhteistyön kehittämisessä.
