Laastarointia
“Hallitus leikkaa, Matkalla-malli paikkaa”
Raflaavaa? Kyllä. Tarkoituksella? Kyllä. Kulttuuriväki ja koko ala tukehtuu liialliseen kiltteyteen, kohteliaisuuteen ja akateemisuuteen – ja koska emme pistä näkyvästi vastaan, meiltä voidaan leikata vielä 3,3 miljoonaa. Niinpä Matkalla-toimintamallin tiedotus kulkee tuolla otsikolla.
Lastenkulttuurikeskus Kattilan hallinnoimalla Matkalla-toimintamallilla tarkoitetaan kuntakulttuurin tuottamisen rakennetta, joka on tarpeellinen ja järkevä nimenomaan pienille kunnille. Nyt 2024 loppuun pyörivässä pilotissa on mukana 23 kuntaa haja-asutusalueilla ja mallia pilotoimassa Kattilan lisäksi myös Kainuun Kulttura ja Pirkanmaan Uulu.
Matkalla-toimintamallin tärkein asia on hyödyttää aidosti kaikkia: kulttuurin tuottajia sekä kunnissa että keskuksissa, taiteilijoita, kulttuurikasvattajia ja etenkin kaikkia niitä kuntalaisia joita varsinainen toiminta koskee.
Koko homma pohjaa tarkasti kalenteroituun ja sopimuksin vahvistettuun, työpajapohjaiseen kulttuurikasvatussuunnitelmaan, jonka sisällöt laajennetaan yhtä ihmistä liikuttelemalla mahdollisimman monille kunnan asukasryhmille. Joka tapauksessa kunnissa pyörivät KOPS ohjaajat jatkavat aina lasten pajojen jälkeen päiväänsä lukuisten muiden asiakasryhmien luona niillä samoilla kokonaisuuksilla, joita lastenkin parissa tehdään. Ei satunnaisesti, vaan suunnitelmallisesti.
Kulttuuriala on kokonaisuutenaan kriisissä, samoin kuin kaikki pääasiakasryhmämme aina kouluista palvelutaloihin. Matkalla-toimintamalli on kuin se happimaski, joka tipahtaa lentokoneesta nenän eteen, joka pitää ensin laittaa itselle ja sitten auttaa muita. Maski, joka mahdollistaa oman hengittämisen, jonka jälkeen voi lähteä paikkaamaan ja laastaroimaan kaikkea sitä mitä kulttuurileikkaukset ovat tähän mennessä saaneet aikaan.
Vaikuttamista ja konkretiaa
Tämä on suorastaan nerokasta
Elina Ala-Nikkola, tutkija, CuWeRe
Tälle pitää saada kaikki tuki
Niina Oinas, suunnittelija, Lapin yliopisto
Täsmälleen sitä mitä kunnissa tarvitaan!
Tiina Hongisto, hyvinvointikoordinaattori, Sodankylä
Kuukausittain tietenkin
Palautekaavakkeissa 90% vastaajista on tähän mennessä toivonut
Matkalla-pajoja olevan tulevaisuudessa kuukausittain
Hankepäällikkönä minun tärkein tehtäväni on saada malli näkyville, ihmisten tietoisuuteen. Siksi puhun seminaareissa, kirjoitan blogeja, olen vieraana podcasteissa, lirkuttelen, räpsyttelen, komennan ja kiristän. Kattilan toinen koordinaattori roikkuu terrierinä milloin kenenkin nilkassa vaatimassa vastauksia ja lukkoonlyöntejä, Kattilan tiedottaja puskee pihalle julisteita ja somejulkaisuja tasaisena virtana. Kattila toteuttaa vuoden 2024 aikana Lapissa noin 240 Matkalla-työpajaa: Lapin ihmismäärään suhteutettuna tuo määrä on melkoinen ihme. Uulu ja Kulttura toteuttavat omissa kunnissaan 50-80 pajaa molemmat.
Mitä tulee varsinaiseen konkretiaan, hankepäällikkönä siirtelen työkseni näitä mainittuja yksittäisiä työpajaohjaajia paikasta toiseen niissä 14 Lapin kunnassa, jotka mallia pilotoivat. Sirkus-, draama-, kuvataide-, valokuva-, elokuva-, tanssi-, musiikki-, kädentaito-, sanataide-, nukketeatteri- ja mediataideohjaajamme ovat koko ajan matkalla, ja niin olen minäkin. Työpajaohjaajien matkat koostuvat aamuisin koulu- ja vakapajoista, iltapäivisin ja iltaisin erityisryhmistä, ikäihmisistä, kylätoiminnasta, neuvoloista, senioreista, työttömistä, työhyvinvoinnin asiakkaista. Ohjaajamme ovat aina seuraavan kunnan ohella matkalla myös kohti järkeviä työsopimuksia, monipuolisia työnkuvia ja staattista kalenteria. Minun matkani kulkee kohti kulttuurityötä jossa on järki ja järjestys sekasortoisen kaahottamisen sijasta. Päämääränä on yhteen hiileen puhaltava Lappi, jossa kimppakyyditys, kalenterit ja tarkat sopimukset säästävät luonnon lisäksi kaikkien mallissa olevien aikaa ja hermoja.
Yhdessä
Yhdessä me kaikki olemme matkalla kohti uudenlaista kulttuurin tekemisen tapaa. Tietenkään se ei ole saumatonta, ja koska tämä on pilotti, pitää kokeilla kaikenlaista uutta (uuden kokeiluun on totisesti ehtinyt jo liittyä farssi jos toinenkin). Mutta mitäpä muuta siinä voi tehdä paitsi ulvoa naurusta, kun löytää itsensä ja samassa reissussa olevat työkaverinsa vaikka työntämästä pakettiautoa jäiseen ylämäkeen keskellä Tenonjokivartta? Siis paikassa, jossa yhdellä toimii puhelimessa vain soitto-ominaisuus, yhdellä vain netti, kahdella ei mikään näistä, päiväkodista on jo lähetetty meitä hakemaan pelastuspartio ja iltapäivän Matkalla-pajojen yhdyshenkilö on jo tästä viisastuneena luvannut itse nelivedollaan hakea ohjaajan paikalle.
Tuntuu siltä että todella teemme tätä yhdessä kaikkien kuntalaisten kanssa. Miten monet naurut on naurettu ja itkut itketty, hakattu päätä seinään ja kirottu kaikilla maailman kielillä jotta homma saadaan eteenpäin! Upeinta on se, että tämä todella halutaan saada eteenpäin, maaliin, ja siitä pystyväksi toiminnaksi. Tämä on järkevää resurssien käyttöä. Tämä ihan oikeasti auttaa, kaikkia. Ja sitä on ihana tehdä. Yhdessä.
Kirjoittaja
Henna Leisiö, hankepäällikkö
henna@kulttuurikattila.fi
044 524 56 93
