Kädentaitojen katoamisen pelko nousee säännöllisin väliajoin keskustelunaiheeksi. Lasten motoristen taitojen heikkeneminen toimintaympäristöjen digitalisoituessa herättää huolta ja käsityön opettajat kertovat, miten käsityön osaamisen taso on laskenut. Huolenaihe ei ole uusi. Jo 1900-luvun vaihteen Suomessa nähtiin, että käsityötaidot alkaisivat kadota koneellistumisen ja tehdasvalmisteisten tuotteiden yleistymisen myötä. Kuitenkin käsityön arvostaminen elää vahvana ja käsitöitä harrastetaan intohimoisesti, tuskin muuten asia huolestuttaisi.
Käsin tekeminen on konkreettista, palkitsevaa ja palauttaa ihmisen perusasioiden ääreen. Erilaisten materiaalien tuntu ja työstäminen tekevät käsitöistä vahvasti kehollista toimintaa. Käsityötekniikat voivat kiinnittää tekijän perinteeseen ja vahvistaa tunnetta juurista tai yhteisöön kuulumisesta. Käsillä tekeminen usein virittää tai rauhoittaa, apina meissä on tyytyväinen, kun kädet saavat puuhata.
Tampereen kulttuurikasvatusohjelma Taidekaaressa käsityö on taiteenlaji, ilmaisuväline ja taidekasvatuksen työkalu. Kädentaitosisältöjä toteutetaan mm. monitaiteisissa ympäristökasvatus- ja museokokonaisuuksissa, joissa (museo)vierailun jälkeen samoja teemoja käsitellään eri taiteenlajien työpajoissa. Museokokonaisuuksiin osallistuvat Taidekaaressa 1., 6. ja 7. luokat, esiluokille kuuluu monitaiteinen ympäristökokonaisuus. Yhdelle ikäluokalle on kolme vaihtoehtoista kokonaisuutta, ja jokaisessa kokonaisuudessa on kolme tai neljä eri taiteenlajia edustavaa työpajavaihtoehtoa. Näistä opettaja valitsee yhden. Käsityöpajojen suosio vaihtoehtojen joukossa näkyy erityisesti, kun tarjolla on tekemistä tai materiaaleja, joita ei omalla koululla ole tarjolla.
Yhteistyöllä onnistuu
Erilaisten käsityöpajojen tuottamisessa Taidekaaren pitkäaikainen yhteistyökumppani on ollut Taito Pirkanmaan Käsityö- ja muotoilukoulu Näpsä. Laajin yhteistyökokonaisuus Näpsän kanssa on 9.- luokkalaisten Kulttuurikaiutin. Taidekaaren viimeinen kokonaisuus käsittelee kulttuuriympäristöä ja taiteen avulla vaikuttamista. Kokonaisuuden ensimmäinen osa on keskusteleva luento omalla koululla. Taidekaaren museolehtoreiden ja freelancer-taidekasvattajien ohjaamalla oppitunnilla nähdään, kuullaan ja koetaan esimerkkejä taiteesta, jolla on haluttu ilmaista mielipide tai saada aikaan muutos. Oppilaat itse valitsevat teemat, joita esimerkkiteokset käsittelevät.
Tunnilla oppilaat vastaavat myös arvokyselyyn, jossa valitaan itselle kolme tärkeintä arvoa. Tavoitteena on saada pohtimaan, mikä itselle on tärkeää ja mitä itse haluaisi taiteen keinoin sanoa. Arvokyselyn tulokset jaetaan vuosittain Tampereen omana nuorisobarometrina mm. Kaupunkiorganisaation sisäisesti, Tampereen nuorisovaltuustolle sekä mediatiedotteena.
Luento-osuuden jälkeen kaikki Tampereen yhdeksäsluokkalaiset vierailevat Käsityö- ja muotoilukoulu Näpsän työpajassa, jossa tehdään kantaaottava käsityö. Oppilas miettii, mitä haluaa sanoa, suunnittelee viestin visuaalisen ulkoasun ja toteuttaa sen käsityöohjaajien avustuksella. Useiden vuosien ajan pajoissa suunniteltiin ja toteutettiin oma painatus t-paitaan. Työpajan materiaaleja on pyritty kehittämään ekologisemmiksi mm. tarjoamalla oppilaille mahdollisuutta valita kierrätetty t-paita, mutta viime vuonna päätettiin uudistaa työpajoissa käytettävät materiaalit kokonaan vastaamaan paremmin Taidekaaren ympäristökasvatussuunnitelmaa. Taloudellisesti ja ekologisesti kestävät materiaalivalinnat ovat myös käsityökasvatuksen ammattiosaamista.
Käsityöohjaajien ammattitaitoon kuuluu materiaali- ja tekniikkatuntemuksen lisäksi kyky kohdata oppilaan ilmaisu sensitiivisesti ja tilannetajulla. Käsin tekemiseen voi liittyä epävarmuutta tai epäonnistumisen pelkoa. Tekemisen ilo syntyy parhaiten, kun ohjaajalla on taito nähdä oppilas ja luoda tilanteeseen rento ilmapiiri. Tästäkin syystä yhteistyökumppanuus taiteen perusopetusta tarjoavan Käsityö- ja muotoilukoulun kanssa on arvokasta.
9.-luokkalaisten Taidekaari-kokonaisuuden käsityösisällössä tehdään omia arvoja näkyväksi jonkin itse valmistetun tuotteen kautta. Identiteetin rakentaminen esimerkiksi vaatteiden ja korujen kautta korostuu teini-iässä, joten tämän kaltainen käsityö sopii hyvin oman kannanoton välineeksi.
Käsityö antaa tunteen kyvykkyydestä. Suunnittelu ja valmistaminen omin käsin sekä mahdollisuus kantaa valmistamaansa tuotetta on oman ympäristön haltuun ottamista ja itseilmaisua. Kuluttajan sijaan tai lisäksi yksilö on tekijä ja luoja. Käsityö lisää ymmärrystä materiaaleista ja valmistustavoista ja edistää sitä kautta laadun arvostusta. Materiaalisesta ympäristöstä tietoiseksi tuleminen niin esteettisestä kuin käytännöllisestä näkökulmasta on yksi avain kestävämpään kuluttamiseen.
Kirjoittaja
Liisa Aholainen, museolehtori,
Taidekaari, Tampereen kaupunki
Taidekaari on lähes 20-vuotias Tampereen kaupungin kulttuurikasvatusohjelma. Se tutustuttaa kotikaupungin kulttuurikohteisiin ja eri taiteenlajeihin tarjoamalla kulttuurilaitosvierailun ja siihen liittyvän työpajan jokaisena vuonna viisivuotiaasta yhdeksännelle luokalle saakka. Kuluvana vuonna 2024 ohjelma laajenee 3-4-vuotiaisiin. Ikä- ja vuosiluokkiin sidottu ohjelma takaa, että kaikki tamperelaiset lapset ja nuoret saavat mahdollisimman kattavan kokemuksen eri taiteenlajeista ja kulttuurikohteista. Toiminta kuuluu Tampereen koulujen opetussuunnitelmaan. Ohjelman ja sisällöt tuottaa neljä museolehtoria yhteistyössä ammattitaiteilijoiden, freelance-taidekasvattajien ja Tampereen taidelaitosten kanssa.
Toiminnan keskiössä on yhdenvertaisuus: jokaisen lapsen oikeus kulttuuriin ja taiteeseen. Taidekaaren toimintaa ohjaavat muun muassa varhaiskasvatussuunnitelma, esiopetussuunnitelma, peruskoulun opetussuunnitelma ja Tampereen kaupungin strategia. Taidekaaren arvoja ovat sosiaalinen tasavertaisuus, saavutettavuus, elämyksellisyys, toiminnallisuus ja moniarvoisuus. Lähtökohtana on antaa lapselle ja nuorelle esteetön taiteen ja kulttuurin kokemisen, tekemisen ja jakamisen mahdollisuus.
