Tuolla Saarijärven salomailla, Asui Paavo maalla hallaisella
Saarijärven kasvattina nämä Runebergin runon ensimmäiset säkeet ovat vallan tuttuja. Ala-asteella luokanopettajani lupasi palkinnon sille, joka opettelee Saarijärven Paavon ulkoa. Jos en täysin väärin muista, palkintona taisi olla pizza.
Opettajamme oli – ja on vieläkin – keskeinen kulttuurivaikuttaja, jonka ansiosta luokkamme oli kulttuurikasvatuksen osalta etuoikeutetussa asemassa. Luokkahuoneessamme sijaitsi koulun bändisoittimet, joiden pariin saatoimme siirtyä yleisön pyynnöstä matematiikan tunnin loppupuolella. Oppilaat saivat varata välitunneiksi bändiluokan käyttöönsä, ja opettajamme yhdessä koulunkäynninohjaajan kanssa auttoi heitä harjoittelussa. Minäkin taisin joskus jäädä harjoittelemaan musiikkiopiston soittoläksyjä välitunniksi luokkaan. Bändisoiton saavuttaman valtavan suosion myötä koulussa alettiin järjestää vuosittaisia bändikatselmuksia, joissa oppilaiden omat bändit pääsivät esiintymään koko koululle. Tämä perinne on jatkunut yhä tähän päivään asti.
Olen kiitollisuudenvelassa opettajalleni, jonka innostuneisuuden, ammattitaidon ja panostuksen avulla sain käydä koulua ympäristössä, joka ei pelkästään mahdollistanut, vaan aktiivisesti tuki ja kannusti kulttuurin ja taiteen pariin. Kaikilla tällaista kasvuympäristöä ei ole.
Opettajani oman aktiivisuuden lisäksi kotiseutuni tarjoaa yllättävänkin hyvät puitteet kulttuuriharrastuneisuudelle. Pienestä koostaan huolimatta Saarijärven pitäjällä on vahvat kulttuuriperinteet: Runebergin asumisvuodet, arkeologiset löydökset ja Kivikauden kylä, Pyhä-Häkin kansallispuisto, Kolkanlahden tilan Säätyläismuseo ja Engelin kirkko ovat vain osa paikallista kulttuurihistoriaa ja -identiteettiä. Näin kulttuurisesti rikkaassa ympäristössä olisi huutava vääryys jättää se kaikki huomiotta koulun toiminnassa.
Onkin ollut hienoa seurata, miten kulttuurikasvatus on Saarijärvellä kehittynyt viime vuosina merkittävästi. Suurimpia askeleita ovat olleet kunnan oman kulttuurikasvatussuunnitelman luominen sekä uuden koulu- ja kulttuurikeskuksen valmistuminen. Kulttuurikasvatussuunnitelman myötä saarijärveläiset lapset ja nuoret pääsevät tutustumaan monipuolisesti paikalliseen kulttuuriperintöön muun muassa ruokaperinteen, maamerkkien ja luontokohteiden sekä paikallisten taiteilijoiden kautta. Uusi koulu- ja kulttuurikeskus tuo saman katon alle yhtenäiskoulun, lukion sekä kansalais- ja musiikkiopiston tilat. Toiveena on, että jaetut fyysiset tilat tuovat näitä instituutioita myös toiminnallisesti lähemmäs toisiaan.
Ei tullut yllätyksenä, että silloinen luokanopettajani oli nytkin mukana laatimassa Saarijärven kulttuurikasvatussuunnitelmaa. On ilahduttavaa nähdä, että hän jaksaa vielä tänäkin päivänä tehdä töitä sen eteen, että saarijärveläiset lapset ja nuoret saavat kosketuksia taiteeseen ja kulttuuriin.
Haluan loppuun vielä kerran korostaa sitä, miten suuri vaikutus opettajalla voi olla nuoren taiteelliseen minäkuvaan ja motivaatioon osallistua taiteen ja kulttuurin pariin. Ollessani lukiossa esiinnyin musiikkiopiston kevätmatineassa. En pitänyt niistä tapahtumista, sillä en jännittänyt mitään muuta yhtä paljon kuin pianoesityksiä. Tapahtuman jälkeen sähköpostiini oli tullut viesti luokanopettajaltani, jossa hän kehui esitystäni. “Tuli hyvä olo soitostasi”, hän kirjoitti ja kiitti siitä, että oli aikanaan saanut olla opettajani. Jo se viesti teki siitä jännityksestä ja ahdistuksesta kaiken arvoista, ja muistan viestin sisällön edelleen sydän täynnä lämpöä. Kuitenkin tehdessäni nykyään itse töitä lasten ja nuorten kulttuuristen oikeuksien eteen tiedän paremmin kuin koskaan, että viestin olisi pitänyt mennä juuri toisin päin.
Kiitos siitä, että hän on ollut opettajani.
Kirjoittaja
Eeva Laitinen, projektikoordinaattori
Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto
