Mikä kulttuuriperintö?
Kulttuuriperintö on menneisyydestä perittyjä aineellisia ja aineettomia asioita tai käytäntöjä, jotka heijastavat ihmisten arvoja, uskomuksia, tietoja ja traditioita. Kulttuuriperintö ympäröi meitä kaupungeissa ja taajamissa, luonnonmaisemissa ja arkeologisissa kohteissa. Se on kirjallisuutta, taidetta ja muistomerkkejä, se on esi-isiltä ja esiäideiltä opittuja taitoja ja tarinoita, joita kerromme, se on ruokaa, josta pidämme, ja elokuvia, joita katselemme ja joista tunnistamme itsemme. Kulttuuriperintö voi olla myös vaikeita ja vaiettuja asioita, kuten holokaustin vaiheet tai sotiin liittyvät kipupisteet, joita huomaamalla ja esiin nostamalla käsitys menneisyydestä muuttuu.
Kulttuuriperintö ei ole pysyvää vaan prosessi, johon sisältyy eri aikoina erilaisia arvoja ja merkityksiä ja niiden välittämistä eteenpäin. Kulttuuriperintö edustaakin aina tietoisia valintoja: asioiden muistamista tai unohtamista, sisällyttämistä tai ulkopuolelle jättämistä.
Suomalainen kulttuuriperintö on sekä eurooppalaista että globaalia kulttuuriperintöä, ja ne kaikki sisältävät jaettuja arvoja, kulttuureja ja muistoja. Juuri kulttuuriperintö yhdistää itseensä koko Euroopan moninaisuuden. Kulttuuriperintö liittää yhteen niin sukupolvia kuin ihmisiä ympäri maailman, sillä se heijastaa ihmisten ja ideoiden sekoittumista ja liikkumista yli rajojen vuosisatojen ja vuosituhansien aikana.
Kulttuurisesti kestävän kasvatuksen tarkoituksena on tukea esimerkiksi lasten ja nuorten tasapainoisen kulttuuri-identiteetin kehittymistä ja turvata heidän kulttuuristen oikeuksiensa toteutumista. Kulttuurinen kestävyys on tärkeää myös ekologisen kestävyyden kannalta: esimerkiksi taiteen tai kulttuuriperinnön avulla ekologiseen kriisiin voidaan herätellä. Kriisin ratkaisemiseksi on ehdotettu myös, että meidän on tarpeen muuttaa kulttuuriamme.
Kulttuuriperintökasvatuksen tavoitteena on tukea yksilöllisen kulttuuri-identiteetin tasapainoista kehittymistä. Kaikille halutaan antaa mahdollisuus tuntea itsensä osalliseksi ympäröivästä kulttuurista. Kulttuuriperintökasvatuksella tuetaan eri tahojen tavoitteellista kasvatustoimintaa ja koulujen opetussuunnitelman perusteiden mukaisten oppimistavoitteiden saavuttamista. Opetussuunnitelman mukaisen opetuksen tavoitteena on esimerkiksi edistää monipuolista kulttuurista osaamista ja kulttuuriperinnön arvostamista sekä tukea oppilaita oman kulttuuri-identiteetin rakentamisessa.
Koulujen merkitys
Koulujen ja opettajien merkitys kulttuuriperinnön vahvistajana ja uudistajana on suuri. Kouluissa rakennetaan identiteettejä – niin kansallisia, yhteisöllisiä kuin yksilöllisiäkin. Identiteettien kautta myös kulttuuriperintö määrittyy ja uudistuu. Määrittämisvaltansa takia kouluilla on myös suuri vastuu. Opettajat voivat esimerkiksi tietoisesti luoda tilaa vaietuille äänille ja haastaa suppean nationalistisia tai stereotyyppisiä näkökulmia.
Lasten ja nuorten oikeus kulttuuriperintöön
Kulttuuriperintöä määritellään useimmiten asiantuntijoiden suulla, mutta myös lasten ja nuorten kulttuurisiin oikeuksiin kuuluu oikeus luoda, tulkita ja määritellä kulttuuriperintöä. Kulttuurisesti kestävä kasvatus vahvistaa nuorten toimijuutta ja osallisuutta luoden tilaa myös vaietuille äänille. Lisäksi se haastaa stereotyyppisiä näkökulmia ”suomalaisesta perinnöstä” ja sen vaikutuksista vaikkapa saamelaisten tai romanien kulttuuriperintöön.
Sanotaan, että maailmassa on noin 200 valtiota mutta yli 10 000 erilaista kulttuuria. Valtioiden rajojen sisällä on siis useita kulttuureja. Millaisia kulttuureja sisältyy luokkahuoneeseen tavallisena koulupäivänä Suomessa? Keitä on paikalla – ja keiden äänet puuttuvat?
