Tässä artikkelissa esitellään Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton tekemän kuntakyselyn (2022 ja 2023) tuloksia.
Kyselyyn vastasi 151 kuntaa, joista 74 prosentilla oli kulttuurikasvatussuunnitelma ja 23 prosentilla ei. Loput eivät osanneet vastata kysymykseen “Onko kunnassanne kulttuurikasvatussuunnitelma?”.
Vastauksia tuli jokaisesta Manner-Suomen maakunnasta. Eniten vastauksia tuli Uudeltamaalta (12%) ja vähiten Ahvenanmaalta (0%) sekä Pohjois-Karjalasta (1%). Maakuntien sisäisesti paras vastausprosentti oli Kymenlaaksossa (80% maakunnan kunnista), Uusimaalla (77%) ja Kainuussa (75%). Matalin kuntien vastausprosentti oli Ahvenanmaalla (0%) ja Pohjois-Karjalassa (15%).
Eniten vastauksia (33%) tuli pienistä, alle 5 000 asukkaan kunnista. Vastaajia oli kulttuuritoimesta (43%), sivistystoimesta (39%), opetustoimesta (18%) sekä muualta (14%).
Kunnat, joilla on kulttuurikasvatussuunnitelma
Valtaosalla kyselyyn vastanneista kunnista oli käytössä kulttuurikasvatussuunnitelma (74%), ja ilahduttavasti valtaosalla näistä kunnista suunnitelma oli ajan tasalla (66%) tai sitä oltiin tällä hetkellä päivittämässä (14%).
Kulttuurikasvatussuunnitelmien hyödyt
Kyselyssä selvitettiin, mitkä ovat kuntien mielestä tärkeimmät kulttuurikasvatussuunnitelmien hyödyt.
Molempina vuosina kulttuurikasvatussuunnitelmien keskeisimmäksi hyödyksi koettiin lasten ja nuorten tasa-arvoisten taiteen kokemisen mahdollisuuksien edistäminen (95% vastaajista). Kunnat kokevat siten kulttuurikasvatussuunnitelmat merkittävänä ja tarpeellisena lasten oikeuksien toteuttamisen keinona. Myös kunnan paikalliskulttuuriin tutustuminen sai molemmissa kyselyissä toiseksi eniten ääniä (88% vastaajista). On tärkeää, että kulttuurikasvatussuunnitelmien tärkeimmät koetut hyödyt kohdistuvat juuri lapsiin ja nuoriin. Se on vaikuttava osoitus kulttuurikasvatussuunnitelmien merkityksellisyydestä ja kyvystä tavoittaa niiden ensisijainen kohderyhmä, oppilaat.
Sen takana suunnitelmien muut hyödyt kohdistuvat monilta osin koulumaailmaan. Koulun näkökulmasta tärkeimmiksi hyödyiksi koettiin kulttuurikasvatussuunnitelmien tarjoamat uudet oppimisympäristöt sekä opetussuunnitelman tavoitteiden syventäminen tai laajentaminen. Positiivista on, että erityisesti opetustoimessa työskentelvät kokivat kulttuurikasvatussuunnitelmien tuovan uusia oppimisympäristöjä sekä laajentavan opetussuunnitelma sisältöjä, mutta muilta osin opetustoimen henkilöstöllä oli melko eriävät kokemukset muista kulttuurikasvatussuunnitelmien koulumaailmaan sijoittuvista hyödyistä (taulukko alla). Tämä on yksi syy sille, miksi suunnitelman laatimista ja tavoitteiden määrittelyä olisi hyvä prosessoimassa monialainen tiimi, jonka pystyvät omasta näkökulmastaan kertomaan käytännön realiteetteja ja tarpeita. Hieman paradoksaalisesti myös suuri osa haasteista kohdistuu juuri koulumaailmaan. Kouluympäristöön liittyviä haasteita mainittiin toiseksi eniten kaikista kulttuurikasvatussuunnitelmiin liittyvistä haasteista. Koulut siis hyötyisivät kulttuurikasvatussuunnitelmista paljon, mutta niiden käytössä on haasteista. Näihin palataan myöhemmin tarkemmin.
Koulumaailman hyötyjen lisäksi vuoden 2023 kyselyssä kolmanneksi yleisimmäksi hyödyksi kuitenkin nostettiin kulttuurikasvatuksen laadun paraneminen. Kokonaisuudessaan kulttuurikasvatussuunnitelmien koettiin parantavan kulttuurikasvatuksen laatua hyvin lisäämällä tasa-arvoisuutta, kulttuurikasvatuksen määrää sekä säännöllisyyttä.
Kunnat nimesivät itse kulttuurikasvatussuunnitelmien hyödyiksi yhteistyön paranemisen niin kunnan sisäisten kuin ulkopuolisten toimijoiden kesken. Vastausten perusteella kulttuurikasvatussuunnitelmat ovat madaltaneet kynnystä tehdä ja lisänneet sivistys- ja kulttuurialojen välistä yhteistyötä ja luonut verkostoitumismahdollisuuksia toimijoille. Näiden kautta eri toimialat ovat oppineet tuntemaan toisiaan paremmin, ja jopa toimialojen sisällä kulttuurikasvatussuunnitelmat ovat tuoneet eri palvelujen tuottajia yhteen. Erikseen mainittiin koulujen ja kulttuuritoimijoiden välisen yhteistyön vakiinnuttaminen osaksi toimijoiden arkea.
Kunnan ulkopuolisten yhteistyön muodoksi mainittiin niiden tarjoamat mahdollisuudet tutustua maakunnallisiin taidelaitoksiin. Tätä kautta lapset ja nuoret pääsevät kokemaan muutakin, kuin oman kunnan kulttuuritarjontaa. Kuten eräs aineenopettaja huomautti vuoden 2022 kyselyssä, ”täältä maakunnasta ei noin vain lähdetä pääkaupungin valojen loisteeseen”. Kulttuurikasvatussuunnitelma helpottaa elämysten aikatauluttamista koulujen ja taidelaitosten välillä. Kunnan rajojen ulkopuolisiin taidelaitoksiin tutustumisessa nostettiin esille Taidetestaajien merkitys tällaisen toiminnan mahdollistajana. Kyselyyn vastanneista, kulttuurikasvatussuunnitelman omaavista kunnista 66 prosentilla Taidetestaajat onkin osa kulttuurikasvatussuunnitelmaa. Vastaajat kokivat tärkeänä, että peruskoulu sisältää edes yhden vierailun taidelaitokseen, ja tätä kautta auttaa lapsia ja nuoria kasvamaan näiden asiakkaiksi tulevaisuudessa. Tätä kautta kulttuurikasvatussuunnitelmien hyöty “Edistää oppilaiden tasa arvoisia mahdollisuuksia kokea taidetta ja kulttuuria” viittaa niin kunnan sisäiseen kuin valtakunnalliseen yhdenvertaisuuteen.
Positiivista on, että vastaajat raportoivat enemmän kulttuurikasvatussuunnitelmien hyötyjä vuoden 2023 kyselyssä kaikissa vastausvaihtoehdoissa edellisvuoteen verrattuna. Voidaan olettaa, että pitkäjänteinen työ kulttuurikasvatussuunnitelmien parissa on auttanut tunnistamaan niiden hyötyjä sekä uudet suunnitelmat nostavat positiivisten kokemusten määrää.
Kulttuurikasvatussuunnitelmiin liittyvät haasteet
Merkittävimmät kulttuurikasvatussuunnitelmien haasteet liittyivät resursseihin, koulumaailmaan sekä tarjontaan.
Resurssipula kohdistui niin taloudellisiin, ajallisiin kuin henkilöstöresursseihin. Yhdelle ihmiselle kulttuurikasvatussuunnitelma koettiin liian isoksi palaksi hoidettavaksi muun työn ohella työn antoisuudesta huolimatta. Käytännön organisointi koettiin työlääksi, kun koordinointiin ei ole usein ylityöllistetylle kulttuurityöntekijälle varattu riittävästi työaikaa. Taloudelliset haasteet korostuivat erityisesti pienten ja harvaan asuttujen kuntien vastauksissa. Näissä tapauksissa haasteita tuotti erityisesti taloudellisten resurssien vähyyden vaikutus alueelliseen yhdenvertaisuuteen. Yksittäisistä kulueristä mainintoja tehtiin erityisesti kuljetusmaksuista, jotka haja-asutuilla alueilla vievät ison osan kokonaiskustannuksista. Kustannuksiin käytetty raha on taas pois toiminnasta ja koordinaatiosta.
- ”Useassa tapauksessa resurssointi esim. kuljetuksiin tai pääsylippuihin ei ole riittävää tai sitä ei ole lainkaan”
- ”Kulttuurikasvatussuunnitelman käytännön toteutuminen tasa-arvoisesti varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja toisella asteella on haaste – tarvittaisiin lisää resursseja kulttuuritoimijoille, jotta ne pystyisivät tarjoamaan palvelujaan kysynnän mukaan.”
- ”Kulttuuritoimen budjetti pysynyt lähes samana, mutta kulttuurin ostopalvelujen hinnat ovat nousseet.”
- ”Koulut kuvittelevat helposti, että kulttuuripalveluista voidaan resursoida runsaasti ylimääräistä rahaa kouluille tarjottaviin kulttuurisisältöihin kulttuurikasvatussuunnitelman ansiosta. Tosiasiassa näin ei ole. Myös sisältöjä tarjoavat tahot toivovat joskus lisäresurssia kouluille osoitettaviin toimintoihin perustellen sillä, jos kunta ”edellyttää” tällaista toimintaa, siihen pitäisi olla myös resurssia.”
Koulumaailmaan sijoittuvat haasteet koskivat erityisesti koulujen ja päiväkotien sitoutumista sekä aikatauluttamista. Koulut saattavat käyttää kulttuurikasvatussuunnitelmia hyvin eri tavoin eivätkä välttämättä muista hyödyntää suunnitelmien tarjontaa. Koulujen yhteyshenkilöt saattavat vaihtua, eikä kulttuurikasvatussuunnitelmaa kordinoivalle siirry tieto henkilöstövaihdoksista. Opettajien valtava työkuorma näkyy haasteina kulttuurikasvatussuunnitelmaan sitoutumisessa ja aikatauluttamisessa. Opettajilla on jatkuva kiire, eikä heillä ole aikaa oman työnsä ohessa panostaa yhteisen kokonaisuuden suunnitteluun. Osa opettajista kokee kulttuurikasvatussuunnitelman sisältöjen häiritsevän opetustyötä, ja nämä ongelmat näkyvät erityisesti yläkoulujen puolella aineenopetuksessa. Tähän vastauksena olisi kulttuurikasvatussuunnitelman liittäminen velvoittavaksi osaksi paikallista opetussuunnitelmaa. Tällöin koulut ja päiväkodit joutuisivat sitoutumaan suunnitelman toteuttamiseen, ja aikaa suunnitelman sisällöille olisi varattava vuosisuunnitelmissa.
- ”Koulujen aikataulut ovat suurin yksittäinen haaste. Suuri työkuorma näkyy opettajien, varhaiskasvatuksen ja suunnittelijoiden kohdalla. Koulujen rehtorien osuus on tärkeä, koska päällekkäisyyttä on aina olemassa. Kulttuurikasvatuksen arvon pitäisi tunnistaa koko henkilökunta. Tämän asian selkeyttämiseen tarvitaan rehtorien tukea.”
- ”Koulut käyttävät sen polkuja eri tavoin, vaikka kaikilla kouluilla on oikeus käyttää sitä ja vaikka opetussuunnitelmassa todetaan, että oppilailla on oikeus osallistua ohjelmaan.”
- ”Yhteisen suunnittelun koordinointi laajan varhaiskasvatus- ja opetuskentän kanssa on ollut haastavaa, kasvattajilla ei ole aikaa oman työnsä ohessa panostaa yhteisen kokonaisuuden suunnitteluun.”
- ”Ohjelmasisältöjen aikatauluttaminen koulujen arkeen on suurin haaste. Opettajilla on jatkuva kiire.”
- ”Vaikuttaa siltä, että tällä hetkellä sisällöt tulevat aina vähän yllättäen koululle ja jotkut opettajat kokevat niiden ns. häiritsevän opetustyötä, sillä kulttuuritarjonnan määrä on suunnitelman myötä lisääntynyt huomattavasti.”
- ”Koulujen ajankäyttö on omalla tavallaan haaste, samoin kuin uusien opettajien perehdyttäminen kulttuurikasvatussuunnitelmaan.”
- ”Yläkoulujen osalta ajankäytöllisiä ja organisatorisia haasteita. Esim: 8-luokalla suunniteltu OPOon kytkeytyvä kulttuurikasvatuskäynti museovarastolla. Ajatuksena, että museo on myös työpaikka. Kultuurikasvatuksen toteutusaika kello 9-10, joka sattuu olemaan ruotsintunti. Lähdetään kohteeseen kello 8 jälkeen ruotsinopettajan kanssa (jonka tunti olisi ollut 9-10). Palataan koululle vähän ennen klo 11. Ruotsinopelle tarvitaan sijainen kello 8-9 ja kello 10-11 tunneille. Lisäksi ruotsinopea ei ihan hirveästi nappaa aihe ””museo työpaikkana””, joten opettajasta ei ole apua tilanteen läpiviemisessä.”
Tarjonnan haasteiden taustalla oli pyrkimys tarjota alueellisesti yhdenvertaisia mahdollisuuksia taiteen ja kulttuurin kokemiseen. Erityisesti laajoissa maaseutumaisissa kunnissa varhaiskasvatuksen ja opetuksen yksiköt saattavat sijaita todella pitkien matkojen päässä, ja sisältöjen tuottaminen tasapuolisesti kaikille on haastavaa ja sisältöjen jalkauttaminen yksiköiden sisälle lähes mahdotonta. Tällaisissa tapauksissa sisältöjen pariin pääseminen vaatii ryhmiltä siirtymistä niiden luokse, mikä taas lisää valvonnan tarvetta sekä matkustuskuluja. Tämä asettaa kunnan sisällä oppilaitokset eriarvoiseen asemaan sijainnin perusteella. Haasteita aiheuttaa myös sisältöjen saaminen kaikille alueille, tai kuten eräs vastaaja asian ilmaisi, “sopivien esiintyjien saaminen tänne periferiaan”. Osalle kunnista suunnitelman rakentaminen on haastavaa, kun kiertävien sisältöjen varassa olevat eivät tiedä etukäteen tulevasta tarjonnasta. Samaa tarjontaa ei ole aina saatavilla, hinnat voivat vaihdella edellisvuosista ja tarjontaa voi olla päällekkäin tai ei lainkaan, joten joko suunnitelmaa pitäisi jatkuvasti päivittää tai sitä toteutetaan vain osittain.
- “Pienellä paikkakunnalla on rajalliset mahdollisuudet tarjota kulttuurielämyksiä. Emme voi lukita suunnitelmaan, että jollekin luokka-asteelle (esim. 4 -luokkalaiset) tarjotaan tietynlainen esitys vuosittain, koska olemme kiertävien ostopalvelujen varassa. Otamme siis ne esitykset joita saamme sopivalla aikataululla ja joihin rahamme riittävät.”
- ”Kunta on laaja, useita kyläkouluja. Taloudellisesti on haastavaa tarjota tasapuolista tarjontaa kaikille”
- “Suurin osa kulttuuriopetussuunnitelmasta toteutetaan koulussa, koska välimatkat eri kulttuurilaitoksiin ovat pitkiä. Tällöin käytämme asianmukaisia ostopalveluja, ja sekä tarjonta että kustannukset rajoittavat meitä joskus.”
- ”Palvelukokonaisuuksien tuottaminen tasapuolisesti eri puolilla kuntaa oleville, eri kokoisille varhaiskasvatus- ja opetusyksiköille vaatii huolellista räätälöintiä, jossa on tunnettava opetusyksiköiden erityispiirteet”
- ”Laadukkaan ja monipuolisen liikkuvan kulttuuritarjonnan löytäminen.”
Muut haasteet liittyivät suunnitelmien päivittämiseen, arviointiin ja seurantaan sekä viestintään. Päivittäminen koettiin ikuisuusongelmaksi, kun aikaa ja resursseja siihen ei ole. Sisällöt, yhteyshenkilöt ja yhteystyökumppaneiden tiedot ovat voineet vanhentua, eikä suunnitelmaa toteuteta enää täydellä teholla – jos ollenkaan. Jo suunnitelman jalkauttaminen on voinut ontua, eikä tällöin suunnitelma pysy ajantasaisenakaan. Osalla kunnista koronan vaikutukset näkyvät edelleen tarjonnan satunnaisuutena ja varovaisena osallistumisena tai suunnitelman unohtumisena kokonaan. Resurssipula heijastuu myös seurannan haasteisiin. Seuranta ja arviointi on koettu haastavaksi, ja erityisesti koulujen vastuulla oleva raportointi koettiin vaillinaiseksi. Haasteita aiheutti myös kulttuuri- ja opetustoimen erilaiset vuosisuunnitelmat – koulujen lukuvuodet eivät mene yhteen kulttuuritoimen vuosisuunnitelmien kanssa, mikä vaikeuttaa raportointia, suunnittelua ja aikatauluttamista. Tiedonkulku eri toimijoiden välillä on välillä hidasta ja epäonnistunutta, ja ilmoitusjärjestelmien kirjavuus voi sekoittaa toimintaa.
Kunnat, joilla ei ole kulttuurikasvatussuunnitelmaa
Kyselyssä selvitettiin esteitä, jotka selittävät miksi kunta ei ole laatinut itselleen kulttuurikasvatussuunnitelmaa.
Sekä 2022 että 2023 yleisin syy, miksi kunnassa ei ole kulttuurikasvatussuunnitelmaa, on haasteet henkilöstöresursseissa. Erityisesti kunnallisen kulttuurialan valtakunnallisesti huono tilanne heijastuu vahvasti kulttuurikasvatussuunnitelman laatimismahdollisuuksiin. Erot kulttuuritoiminnan henkilöstöresursseissa ovat valtakunnallisesti huomattavat. Tässäkin kyselyssä yleisin kulttuurikasvatussuunnitelman koordinoimisesta vastaava henkilö oli kulttuuritoimesta esimerkiksi kulttuurisihteeri tai -koordinaattori, joten ei ole ihme että juuri henkilöstöresurssin puute oli yleisin syy miksi kunnassa ei ole omaa kulttuurikasvatussuunnitelmaa. Ja vaikka sopiva henkilö löytyisikin, ei hänellä välttämättä ole aikaa ottaa uutta kulttuurikasvatussuunnitelmaa koordinoitavakseen. Monissa pienissä kunnissa kulttuuritoiminnasta vastaava henkilön työpöydällä on yhdistettynä lukuisia muitakin tehtäviä, joiden seassa kulttuurille voi jäädä vain vähän aikaa käytettäväksi. Yhdistelmävirat olivat myös tässä kyselyssä isossa osassa kulttuurikasvatussuunnitelmien vastuuhenkilöstön kuvauksissa. Yleisin yhdistelmä oli kirjaston ja kulttuurin välillä, mutta kulttuurikasvatussuunnitelman koordinoinnista vastaavia löytyi myös yhdistelmällä kulttuuri-hyvinvointi, kulttuuri-nuoriso sekä kulttuuri-sivistysjohtaja.
Positiivista kuitenkin on, että kulttuurikasvatussuunnitelmiin suhtaudutaan pääasiassa myönteisesti ja ne nähdään tärkeänä. Ainoastaan yksi vastaajista oli perustellut ettei suunnitelmaa tarvita, koska kulttuuriasiat hoituvat kunnassa hyvin ilman kirjallista suunnitelmaakin. Kuitenkin valtaosan (66%) mielestä omaan kuntaan pitäisikin tehdä kulttuurikasvatussuunnitelma (taulukko alla). Yleisin kuntien mainitsema syy kulttuurikasvatussuunnitelman tekemiselle oli sen tuoma suunnitelmallisuus ja järjestelmällisyys. Systemaattisuus helpottaisi monialaisen yhteistyön koordinointia, ja sen avulla voitaisiin kulttuuria nostaa paremmin esille ja tehdä sitä näkyväksi kunnassa. Suunnitelmallisuus myös takaisi sen tärkeimmän tavoitteen, eli että kaikki kunnan lapset ja nuoret pääsevät yhdenvertaisesti osalliseksi kulttuuriin.
- ”För att barnen har rätt till att få uppleva kultur. Och om man inte bekantar sig med fältet som ung är risken stor att du inte blir en kulturkonsument i vuxen ålder. Dessutom hjälper kultur med kreativiteten och ger verktyg för förståelse av samhället.”
- ”Kulttuurikasvatussuunnitelma turvaa lapsen oikeuden päästä osalliseksi kulttuurista riippumatta yksittäisen opettajan tai koulun valinnasta. Se selkiyttää koulujen ja vapaa-aikapuolen vastuujakoa. Suunnitelmalla voidaan nostaa kulttuurikasvatuksen arvostusta ja näkyvyyttä osana kunnan kulttuuritoiminnan kokonaisuutta ja varmistaa riittävät resurssit myös toimintaa toteuttaville vapaa-ajan yksiköille. Suunnitelman kautta mm. erityistä tukea saavien lasten asema voidaan huomioida aiempaa paremmin ja lisätä ymmärrystä kulttuurin merkitystä oppimisen osana.”
- ”Samat mahdollisuudet kaikille, kulttuurin tutuksi tekeminen lapsuudesta lähtien”
- ”Rahoituksen ja resurssien tarve on paremmin perustetavissa ja linjaukset tulevat olemaan pitkäjänteisempiä, nyt vuosikohtainen vaihtelu on suurta”
- ”Oleellinen osa kunnan kulttuuripalveluja.”
Joka toinen vastanneista koki tarvitsevansa apua kulttuurikasvatussuunnitelman laatimiseen. Avunmuotoja olivat henkilöstöresurssit, koulutukset ja valmiit mallit. Apua kaivattiin henkilöstöresursseihin, jotta jollakin olisi aikaa panostaa laatimisprosessiin riittävästi sekä riittävästi osaamista laatia toteuttamiskelpoinen suunnitelma. Tämän saavuttamiseksi kaivattiin asiantuntijoilta ohjausta ja koulutusta. Näiden lisäksi kunnat kaipasivat valmiita malleja ja vinkkejä toisilta kunnilta mallioppimiseksi.
Lisätietoja kyselystä ja sen tuloksista:
Eeva Laitinen, projektikoordinaattori
Kulttuurikasvatussuunnitelmien edistämishanke
eeva.laitinen@lastenkulttuuri.fi
