Kulttuurikasvatussuunnitelmat ovat verrattain nuori toimintamalli. Reilun parin vuosikymmenen ajan kulttuurikasvatussuunnitelmat ovat tukeneet kouluja ja kuntia niiden kulttuuritehtävän toteuttamisessa sekä taiteen ja kulttuurin valtakunnallisen saavutettavuuden edistämisessä.
Vaikka yhteistyö koulujen ja kulttuuritoimijoiden välillä ei ole uusi keksintö, ei kulttuurikasvatussuunnitelmien kaltaista systemaattista, velvoittavaa ja kokonaisvaltaista toimintaa ole ollut vielä kauaa. Ensimmäinen varsinainen kulttuurikasvatussuunnitelma löytyy vuosituhannen alkupuolelta Suomen Turusta. Vuonna 2002 äidinkielen opettaja Jari Kuusento halusi opetussuunnitelmauudistuksen myötä tuoda Turkuun toimintamallin, joka takaisi koululaisten vierailut kulttuuripalveluihin ja taidelaitoksiin järjestelmällisesti sekä loisi yhteyden vierailuiden ja oppiaineiden välille.
Vuonna 2003 toimintansa aloittanut Taikalamppu loi perustan valtakunnalliselle ja järjestäytyneelle kulttuurikasvatussuunnitelmien edistämistyölle. Taikalamppu oli silloisen Opetusministeriön rahoittama lastenkulttuurikeskusten verkosto, jonka tavoitteena oli edistää lastenkulttuurin sekä kulttuurikasvatuksen saavutettavuutta valtakunnallisesti.
Oulun lastenkulttuurikeskuksella oli Taikalamppuverkostossa vuodesta 2005 lähtien valtakunnallinen kehittämistehtävä koordinoida ja kehittää kulttuurikasvatussuunnitelmia. Vuonna 2013 keskus keräsi yhteen kaikki tiedossa olevat kulttuurikasvatussuunnitelmat ja julkaisi ne Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton sivuilla. Tällöin Suomessa oli käytössä 32 kulttuurikasvatussuunnitelmaa, eli vain kymmenesosalla Suomen kunnista.
Vuosi 2014 oli kulttuurikasvatussuunnitelmille merkittävä. Verkoston jäsenet vaikuttivat monin keinoin perusopetuksen opetussuunnitelman uudistamiseen, jotta kulttuurin asema vahvistuisi lasten arjessa. Kovan työn tuloksena uuteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin saatiin useita mainintoja kunnallisesta kulttuurikasvatussuunnitelmasta.
Isomman hypyn kulttuurikasvatussuunnitelmat ottivat Kulttuurivoltin myötä. Kulttuurivoltti (2015-2016) oli Suomen kulttuuriperintökasvatuksen seuran ja Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton yhteinen ja ensimmäinen valtakunnallinen kulttuurikasvatussuunnitelmien edistämiseen tähtäävä hanke. Hankkeen taustalla vaikutti vuoden 2014 Lastenkulttuuripoliittinen ohjelmaehdotus, jonka mukaan niin valtion tasolla kuin kunnissakin lasten ja nuorten kulttuuriset oikeudet tulisi vakiinnuttaa rakenteelliseksi osaksi kaikkea kulttuuritoimintaa.
Tarve hankkeelle syntyi huomiosta, että vaikka tietoa ja kokemusta kulttuurikasvatussuunnitelmien tekemisestä oli olemassa, ne eivät saavuttaneet kaikkia – haluttiin luoda yleiseen käyttöön tarkoitettu työkalu, joka toimisi käytännönläheisenä ja innostavana apukeinona suunnitteluprosessissa. Tämä samainen verkkosivusto, jota selailet, on juuri Kulttuurivoltti-hankkeen käsialaa. Kulttuurikasvatussuunnitelma.fi-verkkosivusto toimii materiaalipankkina sekä konkreettisena työkaluna suunnitelmien laatimisprosessin tukena. Verkkosivusto ja sen sisältämä suunnittelutyökalu auttaa laatimaan kulttuurikasvatussuunnitelman kaikenkokoisiin kuntiin, ja kohderyhmänä olivat kuntien opetus- ja kulttuurisektorit.
Työkalun ohelle hankkeeseen suunniteltiin valtakunnallisesti kattava Kulttuuria kouluun! -koulutuskiertue. Hankkeen aloittaessa 43:lla kunnalla oli käytössä kulttuurikasvatussuunnitelma, ja hanke asetti tavoitteekseen tämän määrän tuplaamisen. Työpajat kokosivat yhteen yli 450 opetustoimen, kulttuuritoimen, taiteilijakentän ja kuntien edustajia ja tavoittivat 83 kuntaa eri puolilta Suomea. Hankkeen päättyessä 2017 kulttuurikasvatussuunnitelmien määrä oli kasvanut yli 90:een, ja lisää suunnitelmia oli tekeillä.
Kulttuurivoltti ponnautti kulttuurikasvatussuunnitelmat kohti laajempaa tietoisuutta. Valtakunnallisena hankkeena se edisti myös kulttuurikasvatussuunnitelmiin liittyvää diskurssia ja teki siihen liittyvästä sanastosta yhdenmukaisempaa. Kulttuurikasvatussuunnitelmien eteen tehty työ poiki hankkeelle vuonna 2018 Europa Nostra -kulttuuriperintöpalkintojen pääpalkinnon. Tuomariston mukaan ”Hanke tarjoaa suhteellisen edullisen, mutta tehokkaan mallin, jota voidaan soveltaa kaikkialla Euroopassa sellaisen opetuksen suunnittelussa, jonka keskiössä ovat kulttuuriset arvot”.
