”Tervetuloa, olemme odottaneet teitä. Haluamme näyttää teille jotakin ja kuulla sen jälkeen mielipiteenne.”
Taidetta
”Mitä mieltä olitte?”
”Kiitos, että tulitte. Tervetuloa uudestaan.”Tässä on Taidetestaajat-vierailu pähkinänkuoressa.
Yhden vierailun juoni on sinällään yksinkertainen, mutta taustalla tapahtuu paljon. Kokonaisuus on tuhansiin pieniin polkuihin haarautuva systeemi, jonka sisällä on tehty kymmeniä tuhansia pikkuruisia sopimuksia ja päätöksiä. Vaaditaan iso joukko asialle omistautuneita tekijöitä ja tavoitetta tukevia puolestapuhujia, jotta systeemi alkaa toimia halutunlaisesti. Taiteilijat, tuottajat, opettajat, koordinaattorit, rahoittajat ja liikennöitsijät toimivat yhteistyössä, jotta jokainen kahdeksasluokkalainen saisi kokea kaksi taide-elämystä lukuvuoden aikana.
Taidetestaajat on Suomen suurin nuorten kulttuurikasvatusohjelma, jonka toiminta ulottuu lähes kaikkiin yläkouluihin. Tavoitteemme on, että yhteispelimme toimii koulujen, taidelaitosten ja kaikkien kumppaneidemme kanssa niin hyvin, että syntyy kutsuva rakenne: nuori kokee olevansa tervetullut ja odotettu vieras juuri siinä elämäntilanteessa ja mielentilassa, jossa sattuu vierailulle saapumaan. Tullessaan taide-elämykseen hänen ei tarvitse kantaa huolta siitä, tietääkö hän tarpeeksi taiteesta tai osaakohan hän käyttäytyä oikein. Häntä tuetaan ja hänet kohdataan arvostavasti. Hän saa turvallisesti yllättyä, ilahtua, ihastua, pettyä, suuttua, hämmentyä tai olla vaikuttumatta millään tavoin. Hän tuntee, että hänen kokemuksellaan on merkitystä. Hänet kutsutaan osallistumaan omista lähtökohdistaan käsin.
Taidekokemuksen myötä nuorelle kehittyy kyky kuvitella, mitä taide voi olla tai miltä taidelaitoksessa voi näyttää. Seuraavan kerran taideteoksen tai esityksen äärellä hänelle avautuu taas uusia puolia taiteesta, ilmaisusta, luovuudesta ja tietämisen tavoista. Taiteella on ihmisen toiminnassa merkittävä rooli tulevaisuuden suunnittelussa, menneisyyden ymmärtämisessä ja tähän hetkeen orientoitumisessa. Taide voi auttaa ketä tahansa rakentamaan omaa, henkilökohtaista karttakuvaa siitä, miten voisi päästä tästä jonnekin tuonne.
Kulttuurikasvatusohjelmat, Taidetestaajat mukaan lukien, ovat yhteiskunnallisia rakenteita, joiden tehtävä on varmistaa lasten yhdenvertainen asema kulttuurin ja taiteen tekijöinä ja kokijoina. Kulttuurikasvatusohjelmat ja -suunnitelmat ovat osa suomalaista peruskoulua ja sivistyskertomusta, mutta töitä on vielä tehtävänä, jotta kaikki lapset ja nuoret Suomessa pääsevät osallisiksi kulttuuriin ja taiteeseen. Sivistystehtävä ei ole pelkästään koulujen vastuulla, vaan kulttuurikasvatussuunnitelmien ja muiden ohjaavien keinojen avulla on vahvistettava eri alojen välistä yhteistyötä. Eeva Laitinen tiivistää tuoreessa pro gradu -tutkielmassaan (2022) kulttuurikasvatussuunnitelmien ja yhteistyön merkitystä siihen, että “kulttuurikasvatussuunnitelmilla on mahdollisuus parantaa kulttuuriopetuksen alueellista tasavertaisuutta sekä lisätä lastenkulttuurin merkitystä hyvinvoinnin edistäjänä.”
Kulttuurikasvatussuunnitelman kautta julkinen taho, yleensä kunta, sitoutuu takaamaan jokaiselle lapselle ja nuorelle perusedellytykset laadukkaaseen kulttuurikasvatukseen. Suunnitelmien avulla kunnassa tai alueella voidaan myös sanallistaa sitä, mitä kulttuurin ja taiteen ovia lapsille avataan osana opetusta, ja mitä ovia – ja miksi – jätetään lapsen ja nuoren itsensä löydettäväksi. Suunnitelmaan voidaan kirjata valintoja muun muassa siitä, miten kulttuurisen osallisuuden kokemuksia opetuksessa tuetaan sekä siitä, millaisia tiedollisia ja taidollisia valmiuksia kulttuuri- ja taidekasvatuksessa kehittyy.
Hyvin perustellut, suunnitellut ja toteutetut kulttuurikasvatusohjelmat ovat osa vakaata yhteiskuntaa.
Lapset ja nuoret hyötyvät siitä, että koulutyön tueksi on tarjolla erilaisia oppimisympäristöjä muun muassa empatian ja merkitystajun kehittymiseen osana moniäänistä kulttuuria. Ammattitaidolla rakennetut kulttuurikasvatussuunnitelmat, joihin esimerkiksi taide-, opetus- ja sivistystoimijat ovat sitoutuneet, tekevät mahdolliseksi pitkäjänteisen työskentelyn kulttuuriperinnön ja elävän kulttuurin edistämiseksi.
Edellä kuvatun kutsuvan rakenteen kehittäminen on systeemistä ja luovaa muutosta sekä pikkutarkkaa insinöörityötä. Helppoa ja nopeaa se ei ole, eikä ilmaista. Se vaatii rahaa, jota ei useinkaan näytä löytyvän tarpeeksi. Raha tuntuu pakenevan lasta ja nuorta. Meillä ei ole kuitenkaan varaa olla kohdentamatta resursseja lasten ja nuorten palveluihin ja heidän hyvinvointinsa, koulutuksensa ja vakaan tulevaisuuden tukemiseksi. Meidän on sitouduttava nuorten sukupolvien tulevaisuuteen, jotta heidän horisonttinsa olisi selkeä.
Luotettavan yhteiskunnan lisäksi nuoret tarvitsevat supersankareita. Nämä esikuvat ilmestyvät paikalle yllättäen. Emme voi ohjata sitä, mihin nuori kiinnittyy, mistä hän saa peilin kokemusmaailmalleen ja missä hän kokee viihtyvänsä. Taide, viihde, urheilu ja muut elämykselliset areenat ovat usein niitä paikkoja, joissa suhde unelmiin ja esikuviin syntyy. Meidän ei tarvitse tekemällä tehdä ihmetekoja, sillä ne tapahtuvat otollisessa ympäristössä kuin itsestään.
Instituutioiden viisaalla päätöksenteolla avataan ovi jokaiselle lapselle ja nuorelle yhteiseen kulttuuriin, sivistykseen ja taiteeseen. Ehkäpä kulttuurikasvatussuunnitelmat ovat se hiljainen supersankari, jota me kaikki tarvitsemme.
Kirjoittaja
Maarit Mäkinen (YTM) on Taidetestaajat-koordinaattori Suomen lastenkulttuurikeskusten liitossa.
