Peruskoulu kulttuurikasvattajana
”Miksi kulttuuri tarvitsee oman suunnitelman?” on yksi kulttuurikasvatussuunnitelma.fi-sivuston usein kysytyistä kysymyksistä. Miksi kulttuuri tarvitsee oman suunnitelman, kun kulttuurikasvatus ja kulttuurinen osaaminen ovat osa perusopetusta? Miksi kulttuuri tarvitsee oman suunnitelman, kun kulttuuri on osa kuntien peruspalveluja ja lastenkulttuuria toteutetaan kunnissa kuntien kulttuurilain kautta? Miksi kulttuuri tarvitsee oman suunnitelman, kun ihminen on vapaa osallistumaan taiteeseen?
Kysymys on hyvä ja avaa oven merkitykselliselle diskurssille kulttuurin roolista peruskoulussa, kunnissa sekä laajemmin yhteiskunnassa. Tämä on ensimmäinen osa kolmiosaista blogisarjaa, jossa keskitytään kerrallaan yhteen edellä mainituista näkökulmista. Lähdetään liikkeelle kulttuurikasvatuksen roolista perusopetuksessa.
Suomalainen perusopetusjärjestelmä on ainoa instituutio, jonka sisällöt tavoittavat kaikki sen sisältämien ikäluokkien lapset ja nuoret. Sen vastuulla on tuottaa laadukasta ja tasavertaista opetusta, joka luo oppilailleen hyvät edellytykset kasvuun ja kehitykseen. Siten perusopetuksen rooli kulttuurikasvatuksen saavutettavuuden, tasa-arvoisuuden ja laadun toteuttajana ja edistäjän on merkittävä. Kun asiaan syvennytään vähän tarkemmin, ei perusopetus pysty täysin vastaamaan sille ladattuihin odotuksiin.
Taideaineiden opetusmäärät ovat kaikista perusopetuksen oppiaineista pienimmät. Ainoat peruskoulussa opetettavat taidekasvatuksen oppiaineet ovat kuvataide ja musiikki, joista jälkimmäisen vähimmäistuntimäärät ovat kaikista pienimmät. Vähäiset tuntimäärät yhdistettynä oppiaineiden vaativiin sisältötavoitteisiin tarkoittaa sitä, että merkittävä osa oppimistavoitteista jää savuttamatta. Esimerkiksi Laitisen, Hilmolan ja Juntusen (2011) oppimistuloksia tarkastelevasta tutkimuksesta selvisi, että suurin osa alakoulun oppilaista ei saavuta taideaineissa edes tyydyttäviä perustaitoja. Yläkouluun siirryttäessä taideaineiden osuus pienenee entisestään, ja peruskoulusta valmistuessa oppilaiden kulttuuriset tiedot ja taidot voivat jäädä hälyttävän vähäisiksi.
Taito- ja taideaineiden tuntimäärien kutistuminen on näkynyt perusopetuksen tietopainotteisuuden lisääntymisenä, mikä edelleen heijastuu oppilaiden koulu- ja opiskelumotivaation ja jaksamisen laskuna (Kartovaara 2009). Oppilaille taideaineista erityisesti musiikki koetaan merkitykselliseksi, sillä sekä tytöillä että pojilla musiikki kuuluu suosikkioppiaineiden kärkikolmikkoon (Juvonen, Lehtonen & Ruismäki 2012). Tästäkin huolimatta valinnaisina taideaineita opiskelevat lähinnä ne lapset ja nuoret, jotka harrastavat taiteita koulun ulkopuolellakin (Kartovaara 2009; Laitinen ym. 2011). Ilman koulun ulkopuolista harrastuneisuutta taideaineita ei koeta hyödyllisiksi, sillä koulutuspolitiikkaan ujuttautuneet uusliberalistiset arvot ja hyötyajattelu ovat vähentäneet kokemusta niiden merkityksestä. Tätä kautta jo koulun ulkopuolella syntyneet kulttuuriin osallistumisen eriytymisen mekanismit syvenevät entisestään koulun sisällä.
Peruskoulun kulttuurikasvattajan tehtävää horjuttavat lisäksi haasteet opettajien pätevyyksissä. Yläkoulun vähäisen musiikin tuntijaon johdosta päätoimisen opettajan palkkaaminen ei aina ole mahdollista, jolloin musiikkia opettaa usein toisen aineen opettaja tai luokanopettaja (Laitinen ym. 2011). Vuonna 2011 Laitisen ynnä muiden tutkimuksen mukaan jopa 35 prosenttia yläkoulun musiikinopettajista on vailla muodollista kelpoisuutta. Myöskään luokanopettajakoulutuksessa ei tarjota riittävästi musiikinopetukseen tähtääviä opintoja, ja Suomin (2019) väitöskirjassa vain viidesosa luokanopettajaopiskelijoista koki itsensä päteväksi opettamaan musiikkia alakoulussa.
Kulttuurikasvatussuunnitelman myötä kulttuurikasvatuksessa voitaisiin hyödyntää koulun ulkopuolisia toimijoita ja parantaa kulttuurikasvatuksen laatua ja monipuolisuutta perusopetuksessa. Koulun ulkopuolisten oppimisympäristöjen ja asiantuntijoiden hyödyntäminen on keskeinen osa nykyisen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita (2014). Yhteistyö koulun sekä ulkopuolisten kulttuuritoimijoiden kanssa on yksi tärkeimmistä opetusta edistävistä tekijöistä taideaineissa (Laitinen ym. 2011). Tästäkin huolimatta jopa 63 prosenttia musiikinopettajista raportoi, ettei heidän koulussaan tehdä lainkaan tai tehdään vain vähän yhteistyötä koulun ulkopuolisten taidetoimijoiden kanssa (Laitinen ym. 2011).
Miksi kulttuuri tarvitsee oman suunnitelman, kun kulttuurikasvatus ja kulttuurinen osaaminen ovat osa perusopetusta? Siksi, että suomalaisen koulujärjestelmän tasa-arvoisuudesta huolimatta perusopetuksen kulttuurikasvatus ei ole tasa-arvoista. Kulttuurikasvatuksen laatu ja saavutettavuus perusopetuksessa ei saavuta opetussuunnitelman sille asettamia tavoitteita taideaineiden vähäisen tuntimäärän, taideaineisiin kohdistettujen asenteiden, opettajien pätevyyshaasteiden sekä vähäisen ulkopuolisten kulttuuritoimijoiden hyödyntämisen johdosta. Oppilaiden näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että lapset ja nuoret eivät ole tasa-arvoisessa asemassa kulttuurikasvatuksen kohteina ja kokijoina. Laadukkaan kulttuurikasvatuksen saaminen on sattuman kauppaa ja riippuvaista kouluhenkilökunnan motivaatiosta, kompetenssista ja asenteista. Tästä syystä perusopetuksessa toteutettava kulttuurikasvatus ei itsessään riitä tuottamaan tarvittavaa kulttuurista osaamista, jota osallisuus tämän päivän monimuotoisessa yhteiskunnassa vaatii.
Lähteet:
Juvonen, A., Lehtonen, K. & Ruismäki, H. (2012). Musiikki vahvistaa uskoa omaan menestymiseen myös muissa aineissa – Musiikkiharrastus ja oppilaiden suhtautuminen koulun oppiaineisiin. Musiikkikasvatus 1(15), 9–25.
Kartovaara, E. (2009). Opetuksen järjestäjien ja rehtorien näkemyksiä ja kokemuksia perusopetuksen vuoden 2004 opetussuunnitelmauudistuksesta. Helsinki: Opetushallitus.
Laitinen, S., Hilmola, A. & Juntunen, M-L. (2011). Perusopetuksen musiikin, kuvataiteen ja käsityön oppimistulosten arviointi 9. vuosiluokalla. Koulutuksen seurantaraportit 2011:1. Helsinki: Opetushallitus.
Opetushallitus. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Opetushallitus.
Suomi, H. (2019). Pätevä musiikin opettamiseen? : luokanopettajaksi valmistuvan musiikillinen kompetenssi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden toteuttamisen näkökulmasta (väitöskirja, Jyväskylän yliopisto). Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Kirjoittaja:
Eeva Laitinen, projektikoordinaattori
Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto
