Tässä raportissa tarkastellaan Suomen lastenkulttuuriliiton tammi-helmikuussa 2025 tekemän kulttuurikasvatussuunnitelmien kuntakyselyn tuloksia. Kyselyllä kartoitettiin olemassa olevien suunnitelmien koordinaatiota, budjetointia, sisältöjä sekä kuntien mahdollisia avuntarpeita. Lisäksi kysely selvitti suunnitelman puuttumisen tai puuttellisen toteumisen taustalla vaikuttavia syitä. Kysely oli sarjassaan kolmas kunnille suunnattu valtakunnallinen tiedonkeruu.
Vuosittaisella kulttuurikasvatussuunnitelmien kuntakyselyllä kartoitetaan kulttuurikasvatussuunnitelmien valtakunnallista tilannetta ja sisältöjä sekä kuntien kokemuksia kulttuurikasvatussuunnitelmiin – tai niiden puuttumiseen – liittyen. Kyselyn tavoitteena on tuottaa ajankohtaista tietoa kulttuurikasvatussuunnitelmista, lisätä tietoisuutta kulttuurikasvatussuunnitelmista kunnissa sekä tarjota tietoa kunnallisen ja valtakunnallisen päätöksenteon tueksi.
Kyselyn toteutti Suomen lastenkulttuuriliitto. Kyselylomake lähetettiin sähköisesti kaikkiin Suomen kuntiin molemmilla kotimaisilla kielillä. Kyselyyn vastasi yhteensä 195 kuntatyöntekijää 142:sta eri kunnasta.
Suunnitelmia päivitetään aktiivisesti
”On ajan tasalla, mutta tarkastelemme toimintaa ja kehitämme sitä vuosittain tarvittaessa”
Kyselyn perusteella kulttuurikasvatussuunnitelmat ovat varsin hyvin ajan tasalla kunnissa, tai vähintäänkin kunnat ovat hyvin tietoisia mahdollisista päivityksen tarpeista. Osalla kunnista päivitysprosessi on jo valmis, mutta päivityksen tuotoksia ei ole vielä julkisesti saatavilla. Toisilla taas toteutumat vaihtelevat käytettävissä olevien resurssien perusteella vuosittain, eikä kaikkia sisältöjä pystytä tuottamaan ja tavoitteita saavuttamaan, mutta suunnitelmaa ei myöskään päivitetä. Erään kunnan sanoin, “aina on parantamisen varaa”.
Suunnitelman velvoittavuus pohdituttaa
Noin puolet kunnista ilmoitti kulttuurikasvatussuunnitelman olevan velvoittava osa paikallista opetussuunnitelmaa. Kyselyn perusteella osalle kunnista on kuitenkin epäselvää, mitä velvoittavuus merkitsee. Monet “Jokin muu, mikä” vaihtoehdon vastanneista mainitsivat kulttuurikasvatussuunnitelman olevan “liitteenä perusopetuksen opetussuunnitelmassa”, tai että “koulutuslautakunta on hyväksynyt sen opetussuunnitelman täydennykseksi”. Tällaiset kommentit viittaisivat kulttuurikasvatussuunnitelman olevan osa paikallista opetussuunnitelmaa, mutta jostain syystä kyselyssä kunta ei valinnut suoraan ”Kyllä”-vastausta. Vastaavasti monissa kunnissa kulttuurikasvatussuunnitelma on sopeutettu paikallisen opetussuunnitelman mukaiseksi, mutta sitä ei ole hyväksytty lautakunnassa, eikä se tällöin ole osa paikallista opetussuunnitelmaa.
Kysymyksenasettelussa epävarmuutta on voinut aiheuttaa myös sana velvoittava. Velvoittavuudella tarkoitetaan tässä tapauksessa sitä, että kunnan sivistystoimi velvoittaa kaikkia kouluja ja luokkia osallistumaan suunniteltuun toimintaan. Vastausten perusteella osassa kunnissa velvoittavuus toteutuu, vaikka kulttuurikasvatussuunnitelma ei olisikaan osa paikallista opetussuunnitelmaa. Vastaavasti osallistumisissa voi olla haasteita, vaikka suunnitelma olisikin osa paikallista opetussuunnitelmaa.
Kulttuurikasvatussuunnitelman suhdetta opetussuunnitelmiin monimutkaistavat lisäksi käytetyt termit. Suomen lastenkulttuuriliitto käyttää suunnitelmista systemaattisesti nimitystä kulttuurikasvatussuunnitelma. Useat kunnat ovat kuitenkin ottaneet käyttöön paikallisen nimityksen, kuten kulttuuripolku, kulttuuriopetussuunnitelma ja kulttuurikasvatusohjelma. Osa kunnista on ottanut termin kulttuuriopetussuunnitelma käyttöön nimenomaan siksi, että se kuvaa suunnitelman olevan osa paikallista opetussuunnitelmaa. Kulttuurikasvatussuunnitelman nimestä ei ole valtakunnallisia linjauksia, jotka velvoittaisivat kutsumaan suunnitelmaa tietyllä nimellä tietyissä tilanteissa. Termien moninaisuus heikentää ymmärrystä kulttuurikasvatussuunnitelmista paikallisesti ja valtakunnan tasolla.
Koordinaatio ja suunnitelmien tavoittavuus
Useimmiten suunnitelman koordinoinnista vastaa kulttuuritoimi, joko itsenäisenä toimialana tai yhdessä jonkin toisen toimen kanssa. Yleisiä koordinoinnista vastaavia tahoja olivat myös sivistystoimi ja hyvinvointipalvelut. Muita mainittuja toimialoja olivat vapaa-aikapalvelut, kirjastopalvelut, elinvoiman toimiala ja tulevaisuuspalvelut. Kysyttäessä vastuuhenkilöä saatiin vastaukseksi lähes 40 eri nimikettä, muun muassa rehtori, hyvinvointikoordinaattori, kehittäjäopettaja, kirjasto- ja kulttuuripäällikkö, kulttuurisihteeri, museoamanuenssi ja lastenkulttuurikoordinaattori. Suunnitelman koordinoinnin tavat vaihtelevat kunnittain, ja vastuu voi olla yksittäisellä työntekijällä tai monialaisella työryhmällä.
Yleisimmin kulttuurikasvatussuunnitelma on käytössä perusopetuksessa (98 % kunnista, joilla on kulttuurikasvatussuunnitelmista). Varhaiskasvatuksessa suunnitelma saattaa kattaa sekä kunnalliset että yksityiset varhaiskasvatusyksiköt, tai vain kunnalliset yksiköt. Vaihtelevuutta aiheuttaa kyselyn perusteella myös se, ettei osassa kunnissa varhaiskasvatuksella ole omaa suunnitelmaa, vaan varhaiskasvatusyksiköihin viedään sisältöjä osana perusopetuksen kulttuurikasvatussuunnitelmaa. Myös toisella asteella hyödynnetään joitain perusopetuksen sisältöjä ilman omaa erillistä kulttuurikasvatussuunnitelmaa.
Katso kuva isona (avautuu uuteen ikkunaan)
Aiempiin vuosiin verrattuna merkittävä muutos on tapahtunut toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa. Vuoden 2024 kuntakyselyssä kulttuurikasvatussuunnitelma oli käytössä toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa vain kolmella vastaajista. Vuoden aikana ammatillisen koulutuksen kulttuurikasvatussuunnitelmien määrä on yli kaksinkertaistunut. Myös lukiopuolella on nähtävissä kasvua edellisvuoteen verrattuna (2024: 31 %, 2025: 35 %). Kulttuurikasvatussuunnitelmien yleistyminen toisella asteella on tärkeä etappi kohti koko oppivelvollisuusiän kattavaa laadukasta ja systemaattista kulttuurikasvatusta sekä ikäryhmien välistä yhdenvertaisuutta.
Muita kuntien mainitsemia kulttuurikasvatussuunnitelmien kohteita olivat sairaalakoulu, ikääntyneet, työikäiset, aikuisten perusopetus sekä valmistava opetus. Muut kulttuurikasvatussuunnitelmakohteet heijastavat hyvin kunnissa lisääntynyttä tietoisuutta kulttuurihyvinvoinnista. Kulttuurilla ja kulttuurihyvinvoinnilla on merkitystä ja vaikutusta paitsi kouluissa, myös kaikissa elämänvaiheissa ja -tilanteissa, ja ne kuuluvat jokaiselle.
Kyselyyn vastanneiden kuntien (N=142) kulttuurikasvatussuunnitelmat tavoittavat yhteensä 479 489 lasta eri kouluasteilla. Pienimmillään kulttuurikasvatussuunnitelma tavoitti 80 lasta kunnassa (alle 5 000 asukkaan kunta), kun taas suurimmillaan sen piiriin kuului 100 000 lasta (yli 100 000 asukkaan kaupunki). Kaikissa kunnissa ei seurata lapsimääriä, vaan käyntejä. Käyntimääriä ei ole huomioitu laskelmassa. Suomen lastenkulttuuriliiton tietojen mukaan kulttuurikasvatussuunnitelma on käytössä 243 kunnassa. Kun kyselyyn vastanneisiin 142 kuntaan ja niiden tavoittamaan lapsimäärään lisätään puuttuvat 101 kuntaa ja niiden oletettu lapsimäärä, tällä hetkellä arviolta 600 000 lasta on kulttuurikasvatussuunnitelmien piirissä
Osassa kuntien raportoimista lapsimääristä ei ollut mukana kaikkia kunnan lapsia. Jotkut kunnista raportoivat pelkästään perusopetuksessa tavoitetut oppilaat, mutta eivät varhaiskasvatuksen oppilaita. Varhaiskasvatuksen oppilasmäärien seurannasta tekee haastavaa esimerkiksi se, kuuluvatko kulttuurikasvatussuunnitelman piiriin sekä kunnalliset että yksityiset varhaiskasvatusyksiköt vai vain kunnalliset.
Kaikki kunnat eivät vastauksissaan ilmoittaneet tavoitettujen lasten lukumäärää, vaan osuuden (esimerkiksi kaikki kunnan perusopetuksen oppilaat). Erot lapsimäärien raportoinnissa pohjaavat pitkälti eroavaisuuksiin seurantatavoissa. Joka viides (20 %) kyselyyn vastanneista kunnista kokikin raportoinnin ja seurannan riittämättömäksi. Toiminnan seuranta ja raportointi ovat kuitenkin ensisijaisen tärkeitä suunnitelmien jatkuvuuden varmistamisessa, joten niiden kehittämiseen tulisi kiinnittää kunnissa entistä enemmän huomiota.
”3 500 lasta (1-9 lk), jotka kaikki käyvät keskimäärin kolmessa tapahtumassa / paikassa vuosittain.”
”1600 (perusopetuksessa). Lisäksi sisältöjä on varhaiskasvatuksessa, ne osallistujat eivät ole mukana luvussa.”
”kaikki varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen piirissä olevat”
”Ca 2500 barn och flera av dem två gånger per år.”
”Kulttuurikasvatussuunnitelman sisältö 49 tapahtumaa, 1360 tavoitettua lasta/nuorta. Muu sisältö kouluille/varhaiskasvatukselle 17 tapahtumaa, 2016 tavoitettua lasta/nuorta.”
”Laskemme käyntimääriä, emme yksittäisiä lapsia.”
Kulttuurikasvatussuunnitelmien sisällöt
Kulttuurikasvatussuunnitelmat monipuolistavat koulujen tarjoamaa kulttuurikasvatusta ja nostavat sen laatua. Keskimäärin suunnitelmat sisälsivät 9 eri taiteenlajia/kulttuurikohdetta. Yleisimmät taiteenlaji/kulttuurikohteet olivat kirjasto (95 %), musiikki (94 %), museo (93 %) ja kuvataide (90 %). Näitä lähes kaikki kunnat pystyivät tarjoamaan lapsille ja nuorille. Sen sijaan sirkusta sekä tila- ja ympäristötaidetta tarjosi kunnista vain reilu kolmannes. Kuntien itse mainitsemia sisältöjä valmiiden vastausvaihtoehtojen ulkopuolelta olivat kotiseutukasvatus, kirkkotaide, maailmanperintökasvatus, arkkitehtuuri, yrittäjyyskasvatus, ympäristökasvatus, valotaide, audiovisuaalinen kasvatus, mediataide, tapakulttuuri, juhlaperinteet, liikunta, demokratiakasvatus, kulttuurin-/taiteentutkimus sekä kulttuuriala työnä.
Katso kuva isona (avautuu uuteen ikkunaan)
Kuntien välillä on isoja eroja kulttuurikasvatussuunnitelmien sisältämien taiteenlajien/vierailukohteiden määrissä. Suppeimmillaan kulttuurikasvatussuunnitelma sisälsi vain kahta eri taiteenlajia/kulttuurikohdetta, museon ja kirjaston, kun laajimmillaan mukana oli jopa 16 eri taiteenlajia/kulttuurikohdetta. Huomionarvoista on myös erot eri kuntatyyppien välillä. Yli 100 000 asukkaan kaupungeissa oli selkeästi monipuolisemmin eri taiteenlajeja, kun pienemmissä kunnissa oli enemmän vaihtuvuutta eri taiteenlajien tarjonnan välillä.
Katso kuva isona (avautuu uuteen ikkunaan)
Kyselyllä kartoitettiin lisäksi, millaisia sisältötyyppejä kulttuurikasvatussuunnitelmissa on. Pyrkimyksenä kulttuurikasvatussuunnitelmissa ei ole vain tutustuttaa oppilaita eri taiteenlajeihin, vaan myös tukea ja rakentaa heidän kulttuuri-identiteettiään ja aktiivista toimijuuttaan taiteissa. Tästä syystä on tärkeää tarkastella myös eri sisältötyyppejä. Yleisin sisältötyyppi kyselyn perusteella on vierailut eri kulttuurikohteisiin (99 %) ja toiseksi yleisin esitykset (91 %). Jos näihin ei liitetä muita sisältötyyppejä, kuten työpajoja, ovat lapset ja nuoret vaarassa jäädä passiivisen seuraajan rooliin aktiivisen tekijyyden sijasta. Kulttuuri-identiteetin ja paikalliskulttuuriin kiinnittymisen kannalta positiivista on se, että perinne- ja kotiseutukasvatus on myös yleinen sisältötyyppi (89 %). Aktiivista osallistumista tukevia työpajoja tarjoaa 79 prosenttia kyselyyn vastanneista kunnista. Vähiten käytettiin verkkovälitteisiä sisältöjä (34 %). Kuntien itse mainitsemia sisältötyyppejä olivat esimerkiksi taiteilijatapaamiset.
Katso kuva isona (avautuu uuteen ikkunaan)
Kuten taiteenlajeissa, myös sisältötyypeissä oli eroja kuntatyyppien välillä. Kaikissa isoimmissa, yli 50 000 asukkaan kaupungeissa suunnitelma sisälsi vierailuja kulttuurikohteisiin, esityksiä ja työpajoja. Pienemmissä kunnissa taas perinne- ja kulttuurikasvatus on lähes tai yhtä yleinen sisältötyyppi kuin esitykset. Muihin kuntiin verrattuna yli 100 000 asukkaan kaupungeissa suunnitelmat sisälsivät vähiten tapahtumia ja teemaviikkoja.
Katso kuva isona (avautuu uuteen ikkunaan)
Taidetestaajat osana kulttuurikasvatussuunnitelmia
”Taidetestaajat on aivan mahtava juttu, joka on aivan huikea juttu kunnassamme. Siinä toteutuu moni muukin osa-alue kuin vain taidekasvatus: monet nuorista eivät ole koskaan käyneet Helsingissä ja jo pelkästään sinne pääseminen on todella iso juttu.”
Alueiden välistä yhdenvertaisuutta edistää ainoa valtakunnallinen kulttuurikasvatusohjelma Taidetestaajat. Maksuttomana ja kunnan ulkopuolisesti koordinoituna toimintamallina Taidetestaajien avulla kaikille 8. luokkalaisille voidaan tarjota laadukas taide-elämys yhdenvertaisesti kunnan koosta, sijainnista tai kulttuurikasvatussuunnitelman budjetista riippumatta. Suurin osa (70 %) kunnista onkin sisällyttänyt Taidetestaajat osaksi kulttuurikasvatussuunnitelmaa joko ainoana sisältönä 8.-luokkalaisille tai muiden sisältöjen ohella. Esimerkiksi Tampereella Taidetestaajat ja paikallinen kulttuurikasvatussuunnitelma Taidekaari tekevät tiivistä yhteistyötä, jossa Taidetestaajat-elämykseen liitetään osaksi Taidekaaren toiminnallinen työpaja. Parhaimmillaan Taidetestaajat toimiikin eräänlaisena kulttuurikasvatussuunnitelman huipentumana, jossa vuosien aikana oppilaille rakentunut eri taiteenlajien tuntemus sekä kulttuurinen osaaminen kulminoituu Taidetestaajissa kykynä vastaanottaa vaikeaakin taidetta, sanoittaa taidekokemusta ja muodostaa siitä mielipide.
Rahoitus ja resurssit
Kuntien välillä on isoja eroja kulttuurikasvatussuunnitelmien budjettien suuruudessa. Rahoitustavoiltaan kunnat ovat melko yhtenäisiä: yleisimmin kulttuurikasvatussuunnitelma resursoidaan joko useamman (31 %) tai yhden (30 %) toimialan budjetista. Myös “Jokin muu, mikä” (15 %) vastauksissa suurimmalla osalla kyse oli useamman toimialan budjettien yhdistämisestä. Oma kustannuspaikka kulttuurikasvatussuunnitelmalle oli vain 10 % vastaajista.
13 prosentilla vastaajista kulttuurikasvatussuunnitelmalle ei oltu varattu vuosittaisia resursseja budjetista lainkaan. Osassa kyseisistä kunnista suunnitelmaa toteutetaan sisäisesti ilman ostopalveluja, jolloin kunta ei ollut huomioinut omia henkilöstöresursseja kulttuurikasvatussuunitelman budjetissa. “Varsinaista budjettia toteutukseen ei ole, vaan toiminnat pyritään toteuttamaan kunnan sisäisinä palveluina. Muista osa-alueista koulut vastaavat itse omilla kustannuksillaan“, vastasi yksi kunnista. Katsottaessa tarkemmin kuntien avoimia vastauksia suurimman osan kohdalla Ei-vastanneista oli todellisuudessa kyse resurssien yhdistämisestä eri toimialojen budjeteista. “Vuosibudjetti jakautuu eri vastuutahojen kesken ja kukin taho päättää itse, paljonko rahaa suunnitelman toteuttamiseen käyttää“ kertoi vastaaja kuntansa budjetista. Näissä tilanteissa usein tunnistettiin kenen määrärahoista eri toiminnot tulevat (esimerkiksi kuljetukset opetustoimesta ja työpajat kulttuuritoimen puolelta), mutta koska kulttuurikasvatussuunnitelmasta ei oltu tehty erillistä kustannuslaskelmaa ja resurssien määrä vaihtelee vuosittain, ei vuosittaista budjettia oltu pystytty laskemaan.
Katso kuva isona (avautuu uuteen ikkunaan)
Vaikka kuntien resursointitavat ovat melko yhtenäisiä, käytössä olevien resurssien määrä vaihtelee merkittävästi. Pienimmillään kulttuurikasvatussuunnitelman vuosittaiseksi budjetiksi määriteltiin 0 euroa. Tällaisessa tapauksessa kulttuurikasvatussuunnitelmaa tuotetaan täysin kunnan sisäisesti, eli niin kulttuurikasvatussuunnitelman koordinointi kuin sen sisältöjen tuottaminen on laskettu kunnan työntekijöiden ja organisaatioiden normaaliin työnkuvaan ja tehtäviin, eikä ostopalveluja käytetä. Pois lukien nollabudjetit, pienin kyselyssä ilmoitettu vuosibudjetti oli 1000 euroa, mihin sisältyi pelkkiä ostopalveluita, mutta ei henkilöstökuluja. Suurimmillaan vuosibudjetiksi oli määritelty 615 000 euroa. Tässä budjettiin kuului vain ostopalvelut, mutta kulttuurikasvatussuunnitelma oli käytössä varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa, lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa. Kyselyyn vastanneiden kuntien mediaanibudjetti oli 10 000 €/vuosi ja vaihteluväli kuntien välillä yli 600 000 euroa.
Mitä kulttuurikasvatussuunnitelmien budjetit sitten pitävät sisällään? Keskeisin menoerä kyselyn perusteella ovat ostopalvelut (69 mainintaa). Ostopalvelut sisältävät esimerkiksi työpajojen tuottajien korvauksia, opastuksia, pääsylippuja ja esiintymispalkkioita. Toiseksi suurin menoerä ovat kuljetukset (30 mainintaa). Joissain kunnissa kulut on jaettu niin, että ostopalvelut resursoidaan kulttuuritoimen budjetista ja kuljetukset opetustoimesta. Erityisesti isoissa kunnissa (yli 100 000 asukasta) kuljetuskustannuksia ei välttämättä synny juuri lainkaan, sillä kouluryhmät pääsevät kulkemaan maksutta julkisella liikenteellä. Sen sijaan maantieteellisesti laajoissa kunnissa kuljetuskustannukset voivat olla isoin yksittäinen kuluerä. Kuljetuskustannukset asettavat kunnat epätasa-arvoiseen asemaan maantieteellisen sijainnin perusteella valtakunnallisesti, sekä kunnan sisäisesti eri koulut riippuen siitä, miten kaukana ne sijaitsevat kunnan keskustasta. Kolmas keskeinen menoerä ovat henkilöstökulut (23 mainintaa). Kuten aiemmin todettiin, kaikissa kunnissa henkilöstökuluja ei oltu laskettu mukaan kulttuurikasvatussuunnitelman budjettiin, vaan koordinointi on osa työnkuvaa. Henkilöstökulujen laskeminen onkin haastavaa, koska esimerkiksi yhden kunnan kohdalla niitä pitäisi laskea kulttuuri- ja tapahtumapalveluiden, museon, vapaan sivistystyön, taiteen perusopetuksen sekä kirjaston ja nuorisopalvelujen osalta. Muiksi menoeriksi kunnat mainitsivat materiaalit, eväät ja koulutuspalvelut.
”Kulttuurikasvatuksen toteuttajille maksetaan 3 euroa/oppilas, yhteensä noin 30 000 euroa/vuosi. Sen lisäksi alakoulujen kuljetuksiin kuluu noin 15 000 euroa/vuosi.”
”17 058e, budjetissa henkilöstökuluja 11 158e ja ostopalveluja 5900e.”
”Tämä sisältyy opetuksen budjettiin ja yhtenäiskoulu voi määrittää itse, kuinka paljon he panostavat kulttuurikasvatukseen. Lähtökohtaisesti koko budjetti on niin pieni, että rahaa ei riitä mihinkään ylimääräiseen. Kulttuuria varten haetaan jatkuvasti avustuksia, joita ei kuitenkaan ole saatu. Paikalliset järjestöt ja yhdistykset sekä yritykset ovat kuitenkin tukeneet tarvittaessa. Kulttuurikasvatussuunnitelman pitkäjänteinen toteuttaminen on myös haastavaa, koska resursseja ei ole ja tapahtumia järjestetään vapaaehtoisvoimin, jonka vuoksi teemme sen, mitä sillä hetkellä on mahdollista, vaikka se ei olisi suunnitelmassa.”
”Siihen kuuluvat ostopalvelut, henkilöstökulut, tarvikkeet ja materiaalit. Arvio 10000€. Vaikea laskea tarkkaan, kun ovat sisällä eri yksiköiden budjeteissa.”
”Arviolta noin 5 000 €. Sisältää pääasiassa bussikuljetuksia ja jossain määrin myös esiintymispalkkioita.”
”63000 € (koordinaattorin palkka, tuottajille maksettavat korvaukset, kuljetuspalvelut, materiaalit).”
”Varsinaista budjettia toteutukseen ei ole, vaan toiminnat pyritään toteuttamaan kunnan sisäisinä palveluina. Muista osa-alueista koulut vastaavat itse omilla kustannuksillaan.”
”1000 €. Ostopalvelut, kuten vierailut niin koululla kuin esim. museokohteissa. Suositaan lähikohteita, koska etäisyyksien ollessa pitkät, matkakulut nielevät ison osan budjetista. Osa toiminnoista toteutetaan yhteistyössä esim. kotiseutuyhdistyksen kanssa, jolloin rahoitus pääosin heiltä.”
”Ei ole vuosibudjettia. Ostopalveluna linja-autokuljetukset (1000 € yhteensä), vierailut ja esitykset (2500 €). Muut kulut kuten henkilöstökulut kirjattuna kulttuuri- ja kirjastotoimen budjettiin eli tehdään omin voimin.”
”KOPS-rahoja ei ole korvamerkitty eritoimialojen budjetteihin. Kuluja maksetaan osana muita käyttötalousmenoja. Arvioita: 4000-5000 eur/vuosi, kulttuuripalvelut, materiaalit, kuljetukset, 12- 15 000 eur/vuosi, kulttuurin alan henkilöstökuluja (museolehtori, musiikkiopiston soitin esittelykonsertit eskareille, varhaiskasvatuksen kirjastokäynnit, työpajat kouluille).”
”Budjettiin sisältyy mahdolliset ostopalvelut, matkustus- ja kuljetuspalvelut, aineet, tarvikkeet, tavarat yms. Talousarvioon vuoden 2025 osalta on 16 500€. Kuljetuksiin on varattu 6000€, kulttuuripalvelujen ostoon 9000€.”
Keskimäärin kunnat panostivat kulttuurikasvatussuunnitelmiinsa 13 euroa per oppilas. Kuntien välillä oli kuitenkin erittäin suuria eroja taloudellisessa panostuksessa suhteessa oppilasmääriin. Enimmillään kunta panosti suunnitelmaan jopa 75 euroa per oppilas, kun pienemmillään kulttuurikasvatussuunnitelma maksoi 0,95 euroa per oppilas. Oppilaskohtaisten budjettien vertailu kyselyn vastausten perusteella on haastavaa: osaan budjeteista oli raportoitu kuuluvaksi kaikki kulut, kun taas osa kunnista raportoi esimerkiksi vain ostopalvelut.
Kulttuurikasvatussuunnitelmien hyödyt
Kuten aiempinakin vuosina, kulttuurikasvatussuunnitelmien tärkeimmiksi hyödyiksi osoittautuivat “Suunnitelma edistää oppilaiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia kokea taidetta ja kulttuuria” (94 %) ja “Oppilaat ovat tutustuneet kunnan paikalliskulttuuriin” (83 %). Kolmanneksi keskeisimmäksi hyödyksi nousi tänä vuonna ensimmäistä kertaa vastausvaihtoehtona ollut “Suunnitelma on tehnyt kulttuurikasvatuksesta suunnitelmallista ja jatkuvaa” (78 %). Vähiten hyötyjä kulttuurikasvatussuunnitelmista koettiin kulttuuritoimen johtamiselle (23 %) ja kulttuurikasvatuksen vaikuttavuuden arvioinnille (30 %). Kuntien itse mainitsemia hyötyjä olivat kulttuurikasvatuksen näkyvyyden parantuminen, maahanmuuttajien kotoutumisen edistäminen, opettajien ja koulujen sitouttaminen toimintaan, uudet ideat sekä toiminnan ammattimaisuus.
Katso kuva isona (avautuu uuteen ikkunaan)
Vastaajien toimialoilla oli jonkin verran vaikutusta koettuihin hyötyihin. Kaikki toimialat pitivät yhdenvertaisten kulttuurin ja taiteen kokemisen mahdollisuuksien edistämistä yhtenä kulttuurikasvatussuunnitelman keskeisimmistä hyödyistä. Sivistystoimea ja vastaajien itse määrittelemiä toimialoja lukuun ottamatta paikalliskulttuuriin tutustuminen oli kaikilla toiseksi yleisin hyöty tai yhtä yleinen kuin yhdenvertaiset mahdollisuudet. Sivistystoimen vastauksissa tutustuminen paikalliskulttuuriin oli vasta kolmanneksi yleisin hyöty, ja sen edelle meni “Suunnitelma on tehnyt kulttuurikasvatuksesta suunnitelmallista ja jatkuvaa”. “Suunnitelma on tehnyt kulttuurikasvatuksesta suunnitelmallista ja jatkuvaa” oli jaetulla toisella sijalla myös opetustoimen ja usean eri toimialan yhdistelmien vastauksissa. Sama hyöty oli kulttuuritoimella kolmannella sijalla. Opetustoimi nosti sen sijaan tasapistein kolmannelle sijalle hyödyt “Suunnitelma on tarjonnut uusia oppimisympäristöjä” ja “Suunnitelmien avulla on laajennettu tai syvennetty opetussuunnitelman tavoitteita”. Myös yhdistelmätoimen vastaajat nostivat uudet oppimisympäristöt kolmanneksi keskeisimmäksi hyödyksi. Nämä olivat positiivisia signaaleja kulttuurikasvatussuunnitelmien tavoitteiden täyttymisestä opetuspuolella.
Katso kuva isona (avautuu uuteen ikkunaan)
Toimialojen välillä oli myös pieniä eroja siinä, mikä koettiin kulttuurikasvatussuunnitelmien vähiten merkittäväksi hyödyksi. Kulttuuri-, opetus- ja sivistystoimi olivat yhtä mieltä siitä, että kulttuurikasvatussuunnitelma ei ole merkittävästi selkeyttänyt kulttuuritoimen johtamista. Sen sijaan usean eri toimialan yhdistelmillä ja muilla toimialoilla vähiten koettu hyöty liittyi kulttuurikasvatuksen vaikuttavuuden arviointiin.
Kyselyssä yhtenä vastausvaihtoehtona oli lisäksi “Suunnitelma on parantanut paikallisten kulttuuritoimijoiden työmahdollisuuksiaSuunnitelma on vähentänyt yksittäiselle toimijalle syntyvää kuormaa jakamalla rahoitusvastuuta osallisten välillä”. Kyselylomakkeelle oli sattunut tekninen virhe, jossa kaksi eri vaihtoehtoa olivat sulautuneet yhdeksi. Virheen takia kyseinen vaihtoehto päätettiin jättää raportista ja analyyseista kokonaan pois.
Kulttuurikasvatussuunnitelmiin liittyvät haasteet
Kuntien ja koko kulttuurikentän huono taloudellinen tilanne heijastuu välttämättä myös kulttuurikasvatussuunnitelmien koordinointiin ja sisältöjen tuotantoon. Keskeisin haaste kulttuurikasvatussuunnitelmien osalta olikin resurssien vähyys (64 % vastauksista). Resurssien vähyys voi näkyä riittämättömänä työaikana suunnitelman koordinointiin, ostopalvelujen välttämisen seurauksena sisältöjen karsiutumisena ja kuljetuksista karsiessa alueellisena epätasa-arvona.
Aiempiin vuosiin verrattuna isona haasteena kunnissa näyttäytyi kunnan sisäinen tietämättömyys kulttuurikasvatussuunnitelmasta. Kunnan ja toimialojen johto ei välttämättä ole tietoinen kulttuurikasvatussuunnitelman käytöstä, kuten yksi kyselyn vastauksen esimerkeistä osoittaa. Kuntakyselyyn vastasi samasta kunnasta kaksi työntekijää eri toimialoilta, toinen kulttuuritoimesta ja toinen opetuspalveluista, joista opetuspalvelujen johtotason työntekijä ei ollut osannut vastata, millä kaikilla kouluasteilla kunnan kulttuurikasvatussuunnitelma on käytössä. Esimerkki konkretisoi sitä, miten tiedonkulku sektoreiden välillä voi olla haastavaa ja kulttuurikasvatussuunnitelmien koordinointi sektorirajojen yli mutkikasta. Toisaalta myöskään varsinaiset loppukäyttäjät eli koulut eivät välttämättä tiedä, että kouluvuoteen sisältyvät taide- ja kulttuurisisällöt ovat osa systemaattisesti luotua suunnitelmaa.
Katso kuva isona (avautuu uuteen ikkunaan)
Haasteiden vertailu kuntien koon perusteella tuotti mielenkiintoisia havaintoja. Kaikkien vastanneiden kuntien kesken yleisin haaste eli resurssipula oli selkeästi yleisin myös alle 50 000 asukkaan kunnissa, mutta suurimmissa yli 50 000 asukkaan kunnissa resurssit eivät enää olleet keskeisin haaste. Tämä ei ole ihme, kun muistetaan erot kulttuurikasvatussuunnitelmien budjeteissa. Muutamaa tapausta lukuun ottamatta suurimmat, 55 000 euroa ylittävät vuosibudjetit kuuluivat isoimmille kunnille. Yhtä 50 000–100 000 asukkaan kuntaa lukuun ottamatta kellään yli 50 000 asukkaan kunnalla ei ollut alle 50 000 euron vuosibudjettia. Suurin budjetti (615 000 €/vuosi) kuului yli 100 000 asukkaan kaupungille, kun pienin budjetti (1 000 €/vuosi) oli alle 5 000 asukkaan kunnassa.
Resurssien sijasta suurimmissa kunnissa yleisimmäksi (75 %) haasteeksi nousi vaihtelevuus koulujen/luokkien osallistumisessa. Tulos oli hieman yllättävä, sillä suurimmalla osalla (70 %) kyselyyn vastanneista yli 50 000 asukkaan kaupungeista kulttuurikasvatussuunnitelma oli velvoittava osa paikallista opetussuunnitelmaa. Suurissa kaupungeissa lapsi- ja luokkamäärät ovat kuitenkin valtavat, joten kaikkien tavoittaminen ja osallistumisen varmistaminen on vaikea tehtävä.
Katso kuva isona (avautuu uuteen ikkunaan)
Kuntien avuntarpeet
Kyselyssä kartoitettiin lisäksi, millaista apua kunnat kaipaavat Suomen lastenkulttuuriliitolta ja sen jäseniltä. Kunnat toivovat liitolta valmiita materiaaleja kuntien käytettäväksi suunnitelmien sisältöjen kehittämiseen ja kunnan sisäiseen vaikutusviestintään, kuntien osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia koulutusten, esimerkkien ja materiaalien kautta, valmiita sisältöjä suunnitelmiin, verkostoitumismahdollisuuksia, tiedon ja tilastoinnin tuottamista sekä yhteiskunnallista vaikuttamista kulttuurikasvatussuunnitelmien aseman edistämiseksi.
Avuntarpeiden perusteella kunnat näkevät Suomen lastenkulttuuriliiton yhteiskunnallisesti vaikuttavana järjestönä, jolla on mahdollisuuksia vaikuttaa paikalliseen ja valtakunnalliseen päätöksentekoon. Liiton rooli nähdään eräänlaisena tiedotuskeskuksena, jonka tehtävänä on kulttuurikasvatuksen toimintaehtojen edistäminen esimerkiksi vaikuttamisviestinnän, tiedonkeruun, verkostoitumisen ja koulutusmateriaalien avulla.
”Kulttuurikasvatussuunnitelmien merkityksen esilletuontia, jotta sen arvostus nousisi kunnan sisällä sekä opettajakunnassa että päättäjien taholla.”
”Tietoa, ideoita ja vinkkejä lastenkulttuurin tueksi. Valtakunnallisia ulostuloja lastenkulttuurin merkityksestä. Jakakaa meille tuloksia ja numeroita työmme tueksi. Niitä päättäjät janoaa, numeroita ja kaavioita. Tai isoja otsikoita lehteen.”
”Lastenkulttuuriliiton tulisi keskustella ministeriön kanssa ja selkeyttää toimintamallien sujuvuutta ja selkeyttä.”
”Lastenkultuuritekijöiden yhteisiä tapaamisia, valtakunnallinen sabluuna kuntakohtaisesti, minivaatimukset kulttuurin toteuttamiseen, rahoitus ohjataan kuntiin ei alueille tai yksittäiselle yhdistykselle.”
”Toiveena olisi, että olisi kuntien kulttuurikasvatuksen tueksi olisi jollekin alustalle koottu palveluntarjoajia teemoittain. Alusta tehostaisi kuntien kulttuurikasvatuksen koordinointia.”
Kunnat, joilla ei ole kulttuurikasvatussuunnitelmaa
Kuntakyselyn perusteella kulttuurikasvatussuunnitelma nähdään arvokkaana työkaluna myös niissä kunnissa, joissa suunnitelmaa ei vielä ole. Valtaosa (67 %) kunnista, joilla ei ole kulttuurikasvatussuunnitelma, aikoo laatia tai on jo laatimassa itselleen suunnitelmaa. Kaksi kuntaa oli jo laatinut suunnitelman, mutta sitä ei oltu lähdetty toteuttamaan tai sen budjetti ehdittiin poistaa ennen kuin suunnitelman toteutus ehti alkaa. Yhden kunnan suunnitelmaa ei oltu hyväksytty lautakunnassa. Jopa 80 % kunnista, joilla ei ole kulttuurikasvatussuunnitelma, oli sitä mieltä, että kuntaan pitäisi tehdä kulttuurikasvatussuunnitelma.
Kysyttäessä syitä, miksi kuntaan pitäisi tehdä tai olla tekemättä suunnitelmaa, merkittävästi enemmän kommentteja saatiin kulttuurikasvatussuunnitelman puolesta (N = 19) kuin sitä vastaan (N = 3). Eräs kunta vastasi, että on “häpeällistä, ettei sitä vielä ole meidän kunnassa”. Yleisimmät perusteet kulttuurikasvatussuunnitelman tarpeelle olivat yhdenvertaisuus (N = 7) ja suunnitelmallisuus (N = 7). Muina perusteina mainittiin, että se edistää kulttuurihyvinvointia, paikalliseen kulttuuriperintöön tutustumista, kulttuurin arvostusta kunnan sisällä sekä innostaa oppilaita kulttuurin pariin. Huomionarvoista on, että keskeisimmät syyt sille, miksi kuntaan halutaan kulttuurikasvatussuunnitelma, on myös keskeisimmät kulttuurikasvatussuunnitelmien koetut hyödyt niissä kunnissa, joissa suunnitelma on jo käytössä. Tämä on tärkeä esimerkki suunnitelmien toimivuudesta ja tavoitteiden täyttymisestä.
”För att försäkra oss om att varje barn och ungdom årligen får under sin skolgång en kulturupplevelse. Vi är en liten ort och kulturutbudet är begränsat.”
Olemme aiemmin aloittaneet kulttuurikasvatussuunnitelman laatimista ja jo tuolloin totesimme, että valmistuessaan suunnitelma tukisi sekä lasten ja nuorten kulttuurihyvinvointia että tutustuttaisi [–] kunnan historian kannalta tärkeään kulttuuriperintöön.”
”Kulttuurikasvatus on mielestäni äärettömän tärkeää lapsille ja nuorille. Valitettavasti kaikissa perheissä ei opeteta kulttuuriasioita lapsille.”
”Kulttuurikasvatussuunnitelman avulla lapset ja nuoret saadaan luontevasti osallistumaan ja ehkä innostumaankin kulttuurista. Samalla suunnitelma on viesti päättäjille, joista monen arvostus kulttuuria kohtaan on huolestuttavan alhaisella tasolla.”
”Kunnassa on niin vähällä tarjolla kulttuuritoimintaa, että suunnitelmallinen kulttuurikasvatus on tarpeen.”
”Tasapuolista. Silloin jokainen vuosiluokka pääsee osallistumaan tiettyihin kohteisiin, eikä se jää riippumaan opettajan aktiivisuudesta tai mielenkiinnosta.”
Kuntien itse määrittelemät syyt sille, miksi kulttuurikasvatussuunnitelmalle ei ole tarvetta olivat pitkälti samoja, kuin syyt sille miksi kunnassa ei ole vielä suunnitelmaa käytössä. Keskeisimmät syyt kulttuurikasvatussuunnitelman poissaololle liittyivät resursseihin. Suurin syy oli ajanpuute (60 %), jonka voidaan olettaa liittyvän erityisesti suunnitelman laatimisvaiheeseen, mikäli kunnalla ei ole osoittaa työaikaresurssia suunnitelman laatimiseen. Resurssien ulkopuolella merkittävä syy on toteutettavien suunnitelmien runsaus (43 %). ”Jo nykyisellään laadittavien, päivitettävien ja toteutettavien suunnitelmien määrä kunnan vähäiseen viranhaltijoiden määrään nähden on suuri”, kerrottiin yhdessä vastauksista. Suunnitelmien runsaudessakaan ei sinällään ole kyse siitä, etteikö niitä nähdä tarpeellisena, vaan taustalla on resurssien puute. Kuvaavaa onkin, ettei kukaan (0 %) vastaajista vastannut kyselyssä “Suunnitelmaa ei nähdä tarpeellisena”.
Katso kuva isona (avautuu uuteen ikkunaan)
Kunnilta, joissa ei ole kulttuurikasvatussuunnitelmaa, tiedusteltiin avuntarvetta sen laatimiseen. Avuntarpeet ovat hyvin samankaltaisia niiden kuntien kanssa, joilla on jo kulttuurikasvatussuunnitelma. Esitetyt tarpeet liittyivät erityisesti resursseihin, mikä heijastelee kuntien tilannetta. Ajanpuutteen vuoksi kunnat toivovat valmiita esimerkkejä ja ideoita, sekä konsultaatioapua yksityiskohtaisten kysymysten ratkaisemiseen. Lisäksi kunnat kaipasivat tukea kulttuurikasvatussuunnitelman merkityksen argumentoitiin kunnan sisällä. Apuun ja tukeen liittyvät vastaukset vahvistavat entisestään käsitystä Suomen lastenkulttuuriliitosta ja sen jäsenistä keskeisenä asiantuntijatahona kulttuurikasvatussuunnitelmien edistämistyössä.
Vastaajien tiedot
| Maakunta | Vastaajien osuus | Vastaajien määrä |
| Ahvenanmaa | 0 % | 0 |
| Etelä-Karjala | 2 % | 4 |
| Etelä-Pohjanmaa | 6 % | 11 |
| Etelä-Savo | 4 % | 7 |
| Kainuu | 2 % | 3 |
| Kanta-Häme | 3 % | 6 |
| Keski-Pohjanmaa | 2 % | 9 |
| Keski-Suomi | 10 % | 19 |
| Kymenlaakso | 1 % | 2 |
| Lappi | 9 % | 17 |
| Pirkanmaa | 8 % | 16 |
| Pohjanmaa | 4 % | 8 |
| Pohjois-Karjala | 4 % | 7 |
| Pohjois-Pohjanmaa | 9 % | 17 |
| Pohjois-Savo | 7 % | 13 |
| Päijät-Häme | 5 % | 9 |
| Satakunta | 6 % | 11 |
| Uusimaa | 11 % | 21 |
| Varsinais-Suomi | 11 % | 21 |
| Kunnan väkiluku | Vastaajien osuus | Vastaajien määrä |
| Alle 5 000 | 40 % | |
| 5 000 – 10 000 | 20 % | |
| 10 000 – 20 000 | 15 % | |
| 20 000 – 50 000 | 15 % | |
| 50 000 – 100 000 | 6 % | |
| Yli 100 000 | 4 % |
Kyselyn tulosten analysoi ja raportin kirjoitti väitöskirjatutkija Eeva Laitinen.
Raporttiin ja kuntakyselyyn liittyviin kysymyksiin vastaa Suomen lastenkulttuuriliiton järjestöpäällikkö Henna Kojo
henna.kojo@lastenkulttuuri.fi, 040 800 7296
