Tässä raportissa esitellään Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton tekemän kuntakyselyn (2024) tuloksia. Kyselyllä kartoitettiin olemassa olevien suunnitelmien koordinaatiota, sisältöjä sekä kokemuksia ja niissä kunnissa, joissa suunnitelmaa ei vielä ole, syitä ja mahdollisia avuntarpeita.
Kyselyyn saatiin 158 vastausta 138:lta eri kunnalta. 79 prosentilla vastanneista on käytössä kulttuurikasvatussuunnitelma ja 17 prosentilla ei. Neljä prosenttia ei tiennyt, onko kunnassa kulttuurikasvatussuunnitelmaa vai ei. Suurimmalla osalla kulttuurikasvatussuunnitelman omaavista kunnista suunnitelma on ajantasalla (68%), ja 19% on tällä hetkellä päivittämässä omaansa.
Vastauksia saatiin jokaisesta maakunnasta. Eniten vastauksia tuli Uudeltamaalta (11%), Varsinais-Suomesta (10%) ja Pohjois-Pohjanmaalta (9%), ja vähiten Ahvenanmaalta (1%), Kymenlaaksosta (1%) ja Etelä Karjalasta (2%). Kuntakyselyyn vastasi erikokoisia kuntia. Eniten vastauksia tuli pienistä, alle 5 000 (35%) ja 5 000 – 10 000 asukkaan kunnista (21%) sekä isommista 20 000 – 50 000 asukkaan kunnista (17%). Vastaajia oli kulttuuritoimesta (51%), sivistystoimesta (37%) ja opetustoimesta (24%). Muut vastaajat (11%) olivat esimerkiksi hyvinvointitoimialalta sekä vapaa-aikatoimesta.
Kunnat, joilla on kulttuurikasvatussuunnitelma
Suunnitelman koordinointi
Kuntakysely osoitti, miten monipuolisia kuntien tavat koordinoida suunnitelmia ovat. Esimerkiksi kulttuurikasvatussuunnitelmien koordinoinnista vastaavan henkilön nimikkeitä mainittiin yli 50 erilaista, joista yleisin oli kulttuurituottaja.
Kulttuurikasvatussuunnitelman koordinoinnista vastaava henkilö kunnassa
Kulttuurikasvatussuunnitelmien tavoittavuus
Kyselyllä kartoitettiin, millä kouluasteilla kulttuurikasvatussuunnitelma on käytössä. 99 prosentilla kunnista suunnitelma on käytössä perusopetuksessa. Hieman yllättäen toiseksi yleisimmin kulttuurikasvatussuunnitelma on käytössä esiopetuksessa. Vaikka esiopetus lasketaan nimellisesti osaksi varhaiskasvatusta, monissa kunnissa se on liitetty perusopetukseen ja tätä kautta osaksi perusopetuksen kulttuurikasvatussuunnitelmaa. Monet kunnat mainitsivat myös kyselyssä, että esikoululaisille ei välttämättä ole kirjattua suunnitelmaa, mutta he kuuluvat osaksi perusopetuksen tai varhaiskasvatuksen omaa. Yhdellä kunnalla suunnitelma ei ollut käytössä perusopetuksessa, vain varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksessa kulttuurikasvatussuunnitelma oli käytössä vain 68 prosentilla kunnista. Varhaiskasvatuksen sisällä vaihtelevuutta aiheuttaa se, onko suunnitelmassa mukana vain kunnalliset varhaiskasvatusyksiköt vai myös yksityiset. Tässä yhdenvertaisuuskysymyksessä on kuntien välillä eroja.
Positiivinen yllätys oli toisen asteen lukiokoulutuksen suunnitelmien määrä (31%). Kulttuurikasvatussuunnitelmien laajentaminen oppivelvollisuuden mukana on tärkeä viesti kulttuurikasvatuksen merkityksestä osana sivistystä kaikilla ikäluokilla. Tästä syystä myös toisen asteen ammatillisen koulutuksen suunnitelmien lisääminen (2%) on ikäluokkien välisen yhdenvertaisuuden edistämiseksi keskeistä.
Näiden lisäksi kulttuurikasvatussuunnitelmia oli käytössä valmistavassa opetuksessa, ikääntyneillä (joiden kohdalla ei välttämättä käytetä nimeä kulttuurikasvatussuunnitelma) ja kansalaisopistossa.
Resursointi
Kyselyllä selvitetttiin kuntien tapoja resursoida kulttuurikasvatussuunnitelmansa. Yleisin tapa resursoida suunnitelma oli yhdistellä eri toimialojen budjeteista (36% vastaajista). Yleensä yhdistäminen tehdään kulttuuri- ja opetustoimen budjeteista. Useimmiten eri toimialoja yhdistävissä ratkaisuissa varataan kiinteä summa suunnitelman sisällöille jokaisen toimialan budjeteista. Kaikissa paikoissa yhdistäminen ei kuitenkaan tapahdu 50/50-periaatteella, vaan menot on voitu jakaa aiheittain eri toimialoille. Yhden kunnan esimerkissä suunnitelman pääasiallinen rahoitus tulee perusopetuksen puolelta, ja kulttuuripalvelut osallistuvat rahoitukseen järjestämällä tarvittaessa suunnitelmaan sopivia tapahtumia. Toiseksi yleisin tapa kyselyn mukaan onkin varata resurssit vain yhden toimialan budjetista (30% vastaajista).
Valtaosalla kunnista suunnitelman resursointi tapahtuukin yhden tai useamman toimialan budjeteista (yhteensä 66% prosenttia vastaajista). Näiden kahden pääasiallisen resursointitavan taustalla toimintatavat vaihtelivat enemmän. Kulttuurikasvatussuunnitelmille oli varattu oma budjettipaikka vain 10 prosentilla vastaajista. Alle kymmenesosalla (6%) vastanneista kunnista kulttuurikasvatussuunnalle ei ole lainkaan varattu vuosittain resursseja kunnan budjetista. Muita tapoja oli toteuttaa suunnitelmaa yhdistysten avuin. Tällaisessa tapauksessa kunta jakaa yhdistyksille avustuksia ja yhdistykset tarjoavat esimerkiksi kulttuurikasvatussuunnitelmaan liittyviä työpajoja. Toinen vastaava tapa oli toteuttaa kulttuurikasvatussuunnitelmaa testamenttivaroin. Yksi vastaajista huomautti, ettei kaikki toteutus edes maksa, vaan pelkkä toimijoiden työaika lasketaan kuluihin. Harmittavasti kaikkialla ei edes ole vakiintunutta käytäntöä suunnitelman resursoinnille, ja esimerkiski testamentti- tai hankevaroin resursoidun suunnitelman jatkuvuudelle ei ole takeita.
Suunnitelmien sisällöt
Yleisimmät kulttuurikasvatussuunnitelmien sisältämät taiteenlajit olivat musiikki (98%), kuvataide (94%), museo (93%) sekä sanataide ja kirjallisuus (91%). Vähiten suunnitelmat sisälsivät tila- ja ympäristötaidetta (35%) ja sirkustaidetta (41%). Alla olevassa kuviossa mainittujen taiteenlajien lisäksi kunnat mainitsivat suunnitelmiensa sisältävän muun muassa arkkitehtuuria, mediataidetta, nukketeatteria ja valokuvataidetta. Eri taiteenlajien lisäksi suunnitelmien mainittiin sisältävän perinnekulttuuria, historian ja kansalaisosallisuuden teemoja, kestävää kehitystä, kotiseututyötä, tapakulttuuria, globaalikasvatusta, tapahtumien järjestämistä, matkailua, luovan työn ja matkailualan yrittäjyyttä sekä ruokakulttuuria.
Suurin osa kunnista kokeekin, etteivät oppilaat pääsisi kokemaan yhtä monipuolisesti eri taiteenlajeja ilman kulttuurikasvatussuunnitelmaa. Asteikolla 0-10 (0=Ei lainkaan, 10=Kaikki taidelajit olisivat mukana) vastausten keskiarvo oli alle neljän. Kulttuurikasvatussuunnitelmat ovat siten korvaamattoman tärkeä työkalu, jotta lapsille ja nuorille voidaan tarjota monipuolisesti eri taiteenlajeja ja tarjota heille kokemuksia, joiden pariin he eivät muuten pääsisi.
Kulttuurikasvatussuunnitelmien hyödyt
Kyselyllä selvitettiin, mitkä ovat kuntien mielestä keskeisimmät kulttuurikasvatussuunnitelmien hyödyt.
Kuten aiempina vuosina, keskeisimmäksi kulttuurikasvatussuunnitelmien hyödyksi koettiin lasten ja nuorten yhdenvertaisten taiteen ja kulttuurin kokemisen mahdollisuuksien edistäminen (95% vastaajista). Myös kunnan paikalliskulttuuriin tutustuminen on kaikissa kyselyissä saanut toiseksi eniten ääniä (88% vastaajista). Suurimmalta osin kulttuurikasvatussuunnitelmien koetut hyödyt olivat samoilla linjoilla edellisvuosien kanssa, vaikka tämän vuoden kyselyn osassa vastauksissa saattoi olla parin prosentin aleneminen edellisvuoteen. Lisäksi muutamassa tapauksessa (“Oppilaiden itseilmaisun taitojen tukeminen”, “Rahoituskuorman jakaminen”, “Jokin muu”, “Ajankäytön helpottuminen kouluissa”) hyötyjä koettiin tänä vuonna aiempaa enemmän.
Kuntien itse nimeämiä hyötyjä olivat kulttuurikasvatussuunnitelmien luomat rakenteet ja suunnitelmallisuus sekä kulttuuritoimijoiden toiminnan lisääntyminen. Suunnitelmallisuus näyttäytyi vastauksissa selkeinä tapoina toteuttaa kulttuurikasvatusta ja nivoa se kiinteäksi osaksi koulun sisältöjä. Suunnitelmallisuus ja jatkuvuus toiminnassa “korjaa peruskoulussa syntynyttä taideaineiden vajetta tuntikehyksessä” ja tekee toiminnasta tavoitteellista. Kun toiminta on rakenteissa ja suunnitelmallista, on tiedolla johtaminenkin helpompaa. Kulttuuritoimijoiden toimintaan linkitetyt hyödyt liittyivät kulttuuritoimijoiden kouluille kohdistamien palvelujen kehittymiseen, kulttuurin tekijöiden tunnettavuuden paranemiseen, yhteistyön lisääntymiseen koulujen ja kulttuuritoimijoiden välillä sekä työn lisääntymiseen kulttuurialalla. Lisäksi suunnitelman koettiin hyödyttävän kulttuuritoimijoita kasvattamalla lapsista ja nuorista kulttuuripalvelujen tulevaisuuden käyttäjiksi.
Kulttuurikasvatussuunnitelmiin liittyvät haasteet
Jopa 73 prosenttia kunnista mainitsi suunnitelman toteuttamiseen liittyviä haasteita. Keskeisimmät haasteet liittyivät resursseihin, koulujen osallistumiseen, kulttuurikasvatussuunnitelmien sisältöihin sekä alueellisen epätasa-arvoon.
Yleisin haaste kohdistuu resurssien vähyyteen. Jopa 62 prosentissa vastauksissa mainittiin ainakin yhdeksi haasteeksi resurssit. Kuntien sekä erityisesti kulttuurin huono taloudellinen tilanne näkyi vastauksissa vahvasti. Suurimpana yksittäisenä kulueränä mainittiin kuljetukset. Toiseksi yleisin haaste liittyi koulujen osallistumiseen – tai tarkemmin muotoiltuna osallistumattomuuteen. Koulujen ja yksittäisten luokkien osallistumattomuus suunnitelman sisältöihin tulee esiin erityisesti silloin, kun sisältöjen käyttäminen on opettajan tai koulun omalla vastuulla. Tällöin luokkien ja koulujen osallistumisprosentit vaihtelevat merkittävästi, eikä kulttuurikasvatus ole enää yhdenvertaista.
“Kuljetukset (bussilla museoon jne.) ovat kalliita, mikä vaikuttaa olennaisesti sisällön rajaamiseen”
”Taloudellisesti tiukoissa tilanteissa kunta helposti karsii matkustamista ja kulttuurimenoja”
”“Kulttuurikasvatussuunnitelman toteutumiseen täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti tarvittaisiin lisää rahoitusta joko kouluille tai taide- ja kulttuuritoimijoille”
”Ennen kaikkea kyse on ollut budjetista ja taloudesta, sillä joitakin suunnitelman osia ei ole ollut taloudellisesti mahdollista toteuttaa”
”Haasteet liittyvätkin oman kunnan sisään, jossa jo entisestään pienestä kulttuuritoimen budjetista leikattiin tänä vuonna iso siivu ja lisäksi myös koulujen ja varhaiskasvatuksen matkustus- ja kuljetuskustannuksia leikattiin”
”Hintojen nousu ja käytössä olevan budjetin pienentyminen”
”Resurssin (raha, henkilöt, aika) puute kaupungin säästöohjelmien myötä”
”Rahaa ei ole riittävästi, jotta voisimme tarjota jollekin tietylle ikäluokalle jonkin maksullisen kulttuuripalvelun läpäisevästi”
”Varhaiskasvatuksen yksiköillä, kouluilla ja oppilaitoksilla ei välttämättä ole rahoitusta ostaa kulttuurikasvatussuunnitelmaan liittyviä palveluja, ja vastaavasti taide- ja kulttuuritoimijoilla ei ole mahdollisuus tarjota palveluja ilmaiseksi”
”Varausprosentit ovat joissakin sisällöissä valitettavan alhaisia”
”Osittain on ollut haasteita myös siinä, miten koulut osallistuvat suunnitelman sisältöihin, jos kyseessä on koulun/luokan omatoimisesti varattava sisältö, osallistuminen riippuu täysin opettajan aktiivisuudesta ja kulttuurisisällöt eivät tällöin välttämättä tavoita kaikkia ikäluokan lapsia tasapuolisesti”
“Aina välillä on opettajia, jotka haluavat jättää väliin”
”Suunnitelmaan varatut määrärahat ovat koulujen budjeteissa, jolloin toteutuminen on rehtorien päätettävissä vuosittaisissa toimintasuunnitelmissa”
”Jos ohjelma on suunniteltu opettajan oman aktiivisuuden varaan, ei läheskään kaikki koulut ja luokat pääse kokemaan ja osallistumaan ohjelmiin”
”Ohjelman suunnittelu on hankalaa, että se sopii kaikille eikä kuormita opettajia tai varhaiskasvattajia”
Haasteet kulttuurikasvatussuunnitelmien sisällöissä pohjaavat paljolti saatavilla olevan tarjonnan vähäisyyteen. Erityisesti pienissä ja maaseutumaisissa kunnissa toimijoiden ja tarjonnan määrä voi olla hyvin pientä, eikä paikkakunnalla yksinkertaisesti ole sisältöjä tarjoavia tahoja. Haasteet resursoinnissa ja tarjonnan vähäisyydessä johtavat auttamatta alueelliseen epätasa-arvoon. Erityisesti maaseutumaisissa ja maantieteellisesti laajoissa kunnissa pitkät välimatkat asettavat koulut keskenään epätasa-arvoiseen asemaan. Kauempana sijaitsevat oppilaitokset vaativat enemmän kuljetusresursseja, kun valtaosa suunnitelmien sisällöistä sijaitsee keskusta-alueella. Jos kuljetusresurssit tulevat vielä koulun omista budjeteista, voi koulujen sijainti olla eriarvoistavaa. Jos toimintoihin osallistuminen on vielä opettaja- tai koulukohtaista, voi koulujen välisissä osallistumismahdollisuuksissa olla todella suuria eroja.
”Toimijoiden määrän ja tarjonnan kaventuminen”
”Vanhat tutut ja luotettavat toimijat siirtyvät muihin töihin tai muuttavat pois paikkakunnalta”
”Pienellä paikkakunnalla ei ole taidelaitoksia tai järjestöjä, jotka voisivat tarjota sisältöjä kulttuurikasvatukseen”
”Aiemmin kulttuuripolkuamme ei ole mielestäni mietitty riittävästi ja se ei ole ollut riittävän yksityiskohtainen”
”Kaikki esitykset yms. on tuotava muualta. Tämän vuoksi ei voi etukäteen määritellä mihin taiteenalaan mikäkin vuosiluokka milloinkin tutustuu”
”Monipuolisten kulttuurielämysten saaminen pienelle paikkakunnalle tuottaa ajoittain haastetta.”
”Osa toimintaa järjestävistä toimijoista ei ole vakiinnuttanut tarjontaa toivotulla tavalla”
”Kaikkea ei voida kuitenkaan toteuttaa kiertäen joka koululla, koska usean toteutuksen hinta myös voi nousta korkeaksi”
“Monipuolisten kulttuurielämysten saaminen pienelle paikkakunnalle tuottaa ajoittain haastetta”
“Kauempana toimivien on mahdotonta osallistua kylällä järjestettäviin tapahtumiin”
“Valtaosa kulttuurikohteista sijaitsee keskusta-alueella, joten lähempänä keskustaa sijaitsevien oppilaitosten on helpompaa ja halvempaa hyödyntää suunnitelman tarjoamia mahdollisuuksia”
“Isossa kunnassa laajalla alueella kuljetusongelmien takia on arvioitava, mitä voidaan toteuttaa”
”Maantieteellisesti laajassa kunnassa kulkeminen kulttuurikasvatussuunnitelman sisältöjen pariin on välillä haasteellista ja kouluja eriarvoistavaa (koulut maksavat itse kuljetuskulut)”
Muita yleisesti mainittuja haasteita olivat viestintä, sisältöjen aikatauluttaminen, opettajien asenteet, raportointi sekä henkilöstövaihdokset. Viestinnän tehokkuudessa saattaa olla ongelmia, kun mukana on useita toimijoita. Yhteydenpidossa voi olla haasteita niin koulujen kuin kulttuuritoimijoiden kanssa. Koulujen osallistuminen ja sisältöjen toteutuminen edellyttää viestinnän onnistumista. Haasteita viestinnässä aiheuttavat toimijoiden ison lukumäärän lisäksi aiheuttaa esimerkiksi henkilöstön vaihtuvuus.
”Aina, kun on useita toimijoita on tiedon kulkemisessa jotakin takkuilua”
”Koulujen ja päiväkotien kanssa viestiminen”
”Viestintä toteutuksista pitää olla hyvin ennakoitua, että opettajat saavat opetuksen oheen kulttuuripitoisen toteutuksen onnistumaan ja koululaiset pääsevät osallistumaan suunniteltuun kulttuurikasvatuksen ohjelmaan.”
”Tiedottamiseen liittyviä haasteita (että tieto tavoittaisi kaikki opettajat kouluilla esim. sijaiset, kesken lukuvuoden vaihtuneet opettajat)”
”Viestinnässä on ollut puutteita ja toimijoiden ja koulujen välillä on ollut epäselvyyksiä”
Sisältöjen aikatauluttamisen haasteet näkyivät myös monitoimijaisen suunnitelman käytössä – kulttuurikasvatussuunnitelmaa koordinoivat kulttuuritoimijat kokivat haasteelliseksi aikatauluttaa sisältöjä koulujen aikatauluihin sopiviksi. Aikatauluttaminen koulujen arkeen koettiin haastavaksi erityisesti isoissa kouluissa ja suurten oppilasmäärien kohdalla, mutta lisäksi yläkoulun puolella. Oppiaine ja aineenopettajapohjaisessa yläkoulujärjestelmässä eri oppiaineille varatut tuntimäärät ovat usein varsin pienet suhteessa sisältötavoitteisiin, joten opetuksen ja oppituntien aikatauluista irrottautuminen on vaikeaa. Jos sisällöt on liitetty eri oppiaineisiin, voi sisällön ajankohta osuakin jonkin toisen aineenopettajan tunnille. Aikatauluttamisen haasteita voi aiheuttaa lisäksi maantieteellinen laajuus, kun iso osa oppilaista on kuljetusoppilaita eikä aikatauluista joustaminen tällöin onnistu.
”Aikatauluttaminen toisinaan haastavaa, koska iso osa oppilaista kuljetusoppilaita”
”Aikataulutus koulujen arkeen tuottaa välillä haasteita”
”Monen toimijan (yhdistykset, taide- ja kulttuuritoimijat, seurakunta, kunta jne.) yhteistyö on aina haaste aikataulujen ja ajatusten yhteensovittamisen kannalta”
”Etenkin yläkoululuokkien on hankala irrottautua lukujärjestyksestä osallistuakseen suunniteltuihin ohjelmiin”
”Yhteisen ajan löytäminen koulun toimijoiden ajoittain haasteellista”
”Yläkolujen ja ylipäänsä koulujen koon kasvaessa vierailujen ja tapahtumien aikataulutus ja sovittaminen ison koulun päivärytmiin on vaikeutunu”
”Erityisesti pienissä kouluissa on paljon ulkopuolelta tulevia ohjelmia. Heille on haasteellista varata aikaa kulttuurikasvatussuunnitelmaan kuuluville ohjelmille.”
Myös opettajien asenteet yleisesti kulttuurisisältöjä ja kulttuurikasvatussuunnitelmia kohtaan on koettu haastavaksi. Opettajien ammatti sisältää jo nyt paljon vastuita ja tehtäviä, joten osa opettajista pelkää kulttuurikasvatussuunnitelman lisäävän työmäärää entisestään ja suhtautuvat suunnitelmaan siksi epäillen. Jos opettajan asenne yleisesti kulttuurisisältöjä kohtaan on negatiivinen, se saattaa heijastua vierailujen ilmapiiriin niin oppilaille kuin kulttuuritoimijoille. Raportoinnin haasteet liittyvät ajan- sekä toimintatapojen puutteesta johtuvaan seurannan vaikeuteen. Seuranta on saattanut jäädä vähälle, kun suunnitelmien koordinoijat eivät saa riittävästi tietoa suunnitelmien osallistumisprosenteista tai sisältöjen toimivuudesta. Tällöin myös suunnitelman laatu, kehittäminen ja siihen sitoutuminen kärsivät. Henkilöstövaihdokset taas vaikeuttavat suunnitelman johdonmukaista toteuttamista, ja esimerkiksi uusien taidetoimijoiden hankkimisen kohdalla aikaa vievät neuvottelut sekä uusien sisältöjen kehittäminen. Myös yhteyshenkilöiden vaihtuminen lisää riskiä suunnitelman toteuttamisen unohtumiselle ja yhteyksien katkeamiselle.
”Osa opettajista pelkää, että heille tulee lisää tekemistä tämän kautta eivätkä siksi suhtaudu kaikella innolla suunnitelmiin.”
”Opettajien asenne toisinaan todella huono, se saattaa pilata vierailun tunnelman sekä taidepajojen ohjaajilta, että oppilailta”
”On selvää, että kaikki opettajat eivät ymmärrä tai arvosta kulttuuriohjelmia, mikä puolestaan heijastuu lapsiin”
”Yllättävän monet opettajat suhtautuvat edelleen vihamielisesti”
”Opettajat ovat suhtautuneet epäilevästi ja kyseenalaistavasti, koska he eivät ole ymmärtäneet, mitä kulttuurinen opetussuunnitelma on ja mitä myönteisiä puolia sillä on”
”Osallistuvat toimintoihin, mikäli rehtori katsoo sen ”tarpeelliseksi””
”Seuranta on ajan puutteen vuoksi jäänyt liian vähälle”
”Systemaattista raportointia suunnitelman toteutumisesta ei vuosittain saada”
”Palautteen ja vastausten saaminen on työlästä ja vaikeuttaa entsisestään suunnitelman päivitystyötä”
”Myöskään emme saa täsmällistä tietoa kouluilta, mitä kaikkea he tekevät kulttuurikasvatussuunnitelman puitteissa. Siihen ei ole raportointijärjestelmää”
”Tiedot suunnitelman toteutumisesta eivät tule kulttuuritoimistoon”
”Seuranta ei ole systemaattista”
”Suunnitelma on vanha, ja kasvattajat ovat osittain unohtaneet sen”
”Suunnitelma ei ole myöskään vielä täysin vakiintunut, joten tarvittaisiin myös innostuneita toimijoita”
”Vanhentunut joiltain osin, unohtunut kaikkien muiden suunnitelmien joukkoon”
”Linkkien muuttuminen edellyttäisi jatkuvaa tarkistusta”
”Yhteistyön muuttuminen eri toimijoiden kesken, kun toimijoita on erkaantunut kaupungin alaisuudesta”
”Henkilöstövaihdokset hankaloittaneet johdonmukaista suunnitelman toteuttamista.”
”Lisäksi haasteena on ollut kulttuuritoimijoiden/työpajojen vaihtuvuus, mikä on tuonut lisähaasteita”
”Kun toimija vaihtuu, tulee uuden kulttuuritoimijan kanssa aloittaa neuvottelut ja pajan sisällöntuotanto, joka on aikaa vievää”
”Vastuuhenkilöiden vaihtuminen on potentiaalinen riskikohta”
Kunnat, joilla ei ole kulttuurikasvatussuunnitelma
Lähes kaikki kunnat, joilla ei kyselyn mukaan ole vielä kulttuurikasvatussuunnitelmaa (N = 27), olivat alle 20 000 asukkaan kuntia ja mukana oli kuntia lähes kaikista maakunnista.
Valtaosalla (55%) kyselyyn vastanneista kunnista, joilla ei ole vielä kulttuurikasvatussuunnitelmaa, on aikomus laatia suunnitelma tai laatimisprosessi on jo käynnissä. Positiivista on, että muutama kunta, jotka olivat aiempien vuosien kyselyihin vastanneet “Ei, emme ole suunnitelleet kulttuurikasvatussuunnitelman tekemistä”, olivat tänä vuonna aikomassa tai jo laatimassa itselleen suunnitelmaa.
Suurin osa kunnista (56%) oli myös sitä mieltä, että kuntaan pitäisi laatia kulttuurikasvatussuunnitelma. Perusteluina käytettiin muun muassa yhdenvertaisuutta osallistua kulttuuriin, kunnan imagoa, suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta sekä kulttuurin arvostusta ja roolia kunnassa. Eniten kulttuurikasvatussuunnitelmien ajateltiin lisäävän kulttuurin kokemisen ja tekemisen yhdenvertaisuutta niin kunnan sisällä kuin eri ikäluokkien välillä, mikä ollessa linjassa myös olemassa olevien kulttuurikasvatussuunnitelmien koettujen hyötyjen kanssa on tärkeä osoitus suunnitelmien merkityksestä ja tarpeesta lasten ja nuorten kulttuuristen oikeuksien toteuttajana. Kulttuurin yhdenvertaiseen saatavuuteen ja kulttuurikasvatuksen suunnitelmallisuuteen panostaminen nähtiin tärkeänä osana kunnan imagon ja kulttuurin kehitystä. Yhdessä vastauksessa muistutettiin lisäksi kulttuurikasvatussuunnitelmien lisäävän TEAviisari-pisteitä, ja täten vaikuttaa kunnan hyte-kertoimen kautta rahoitukseen.
Syitä, miksi kunnalla ei ole kulttuurikasvatussuunnitelmaa
Kyselyllä kartoitettiin myös kuntien kokemia esteitä kulttuurikasvatussuunnitelman laatimiselle.
Kaikkina vuosina, kun kysely on toteutettu (2022, 2023, 2024) keskeisin syy sille, ettei kunnassa ole kulttuurikasvatussuunnitelmaa, on ollut henkilöstöresurssien puute tai vaihtelevuus. Kolme keskeisintä syytä, eli henkilöstöresurssien puute (32%), ajanpuute (18%) ja taloudellisten resurssien puute (11%), liittyvät erottomattomasti toisiinsa muodostaen kokonaiskuvan kuntien tilanteesta, jossa kulttuuriin varattujen riittämättömien taloudellisten resurssien takia kulttuuritoimen työntekijät ovat ylityöllistettyjä eikä heillä ole aikaa muiden töiden ohella laatia kuntaan kulttuurikasvatussuunnitelmaa. Riittävä tarjonta ja harrastusmahdollisuudet kunnassa (9%) ja Toimiva yhteistyö koulun ja kulttuuritoimen välillä (7%) olivat seuraavaksi keskeisimmät syyt. Positiivista kuitenkin on se, että etenkin viime vuosien kyselyihin verrattuna epätietoisuus kulttuurikasvatussuunnitelmista (4%) on vähentynyt.
Lopuksi
Resursoinnin, sisältöjen saatavuuden ja alueellisen tasa-arvon parantaminen voisi vahvistaa kulttuurikasvatussuunnitelmien merkitystä lasten ja nuorten elämässä. Tulokset ovat askel kohti kulttuurikasvatuksen kehittämistä ja sen tärkeyden ymmärtämistä Suomessa kuntien tasolla. Kuten yksi vastaajista kommentoi, “Kulttuurikasvatussuunnitelman kanssa työskentely tuntuu arvokkaalta” ja “Kulttuurikasvastussuunnitelma kannattaa!”
Lisätietoja kyselystä
Eeva Laitinen
eeva.laitinen@lastenkulttuuri.fi / 044 2690512
projektikoordinaattori, Kulttuurikasvatussuunnitelmien edistämishanke
Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto
