Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton tuottaman kuntakyselyn (2024) mukaan kulttuurikasvatussuunnitelmilla on paljon koettuja hyötyjä – lasten ja nuorten yhdenvertaisten taiteen ja kulttuurin kokemisen mahdollisuuksien edistäminen (95% vastauksista), kunnan paikalliskulttuuriin tutustuminen (88%), kulttuurikasvatuksen laadun parantaminen (68%) sekä opetussuunnitelman tavoitteiden laajentaminen tai syventäminen (57%). Jopa ne kunnat, joilla ei vielä ole omaa suunnitelmaa, näkevät kulttuurikasvatussuunnitelman olevan laatimisen arvoinen (56% kunnista) ja parantavan yhdenvertaisuutta osallistua kulttuuriin, kunnan imagoa, suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta sekä kulttuurin arvostusta ja roolia kunnassa. Jos tuki kulttuurikasvatussuunnitelmien taustalla on näin vahva, miksei jokaisessa kunnassa jo ole suunnitelmaa käytössä?
Haasteet kunnissa, joilla ei vielä ole kulttuurikasvatussuunnitelmaa
Jokaisena kuntakyselyn toteutusvuotena (2022, 2023, 2024) keskeisin este kulttuurikasvatussuunnitelman laatimiselle on ollut henkilöstöresurssien puute tai vaihtelevuus (32% vastauksista). Kuntien kulttuuritoimien eroavaisuudet ovat valtakunnallisesti merkittävät vaihdellen niin henkilöstömäärän, osaamisen, käytettävissä olevan työajan kuin itse toimen olemassaolon osalta. Kuntakyselyn perusteella kunnan kulttuurityöntekijä on yleisimmin kulttuurikasvatussuunnitelman koordinoinnista vastaava henkilö kunnassa, joten on vain luonnollista, ettei henkilöstöhaasteiden kanssa painivassa kunnassa mahdollisuuksia suunnitelman luomisellekaan ole olemassa.
Henkilöstöresurssien puute on taustalla myös ajanpuutteen (18%) kanssa, kun ylityöllistettyjen kulttuuritoimen työntekijöiden pitäisi yrittää kaiken muun työnsä ohella vielä laatia kulttuurikasvatussuunnitelma. Vaikka taloudelliset resurssit olivat vasta kolmanneksi keskeisin (11%) syy suunnitelman puuttumiselle, ovat taloudelliset tekijät isona syynä aiemmin mainittujen henkilöstö- ja aikaresurssien taustalla. Kuntien ylikuormittuneisuus ja suuret vastuualueet luovat väistämättä priorisoinnin tarpeen, jossa kulttuuri jää muiden perustehtävien jalkoihin.
Huolestuttavaa kuntakyselyn pohjalta onkin huomata niiden kuntien, joilla ei ollut aikomusta laatia kulttuurikasvatussuunnitelmaa (26%), osuuden olevan isompi kuin niiden vastaajien, joiden mielestä kuntaan ei pitäisi laatia kulttuurikasvatussuunnitelmaa (15%). Tämä kertoo kuntien kulttuurikasvatuksen ja koko kulttuurialan huonosta tilanteesta – vaikka kulttuurikasvatussuunnitelma koettaisiin tärkeäksi ja tekemisen arvoiseksi, ei kunnalla silti ole välttämättä aikomusta laatia suunnitelmaa aiemmin esitettyjen syiden vuoksi.
Kulttuurin yleinen arvostus määrittää myös kulttuurikasvatussuunnitelman merkityksen kokemuksia kunnissa. Koska taloudelliset resursointi- ja säästökysymykset ovat myös arvokysymyksiä, korostaa kuntakyselyn tulos kulttuurin haastavaa ja ristiriitaista roolia yhtäältä arvostettuna ja tärkeänä pidettynä, mutta toisaalta ei riittävää taloudellista panostusta ansaitsevana toimintana kuntaorganisaatioissa. Tätä todistaa esimerkiksi Taidetestaajat: valtakunnalliseen kulttuurikasvatusohjelmaan osallistuvat kaikki Suomen koulut ja luokat, kun Taidetestaajat kustantaa kuljetukset ja matkat. Kyse ei siis ole siitä, etteivätkö kunnat haluaisi tehdä kulttuurikasvatussuunnitelmaa, vaan he eivät pysty tekemään suunnitelmaa.
Haasteet kunnissa, joilla on jo kulttuurikasvatussuunnitelma
Kuntien resurssihaasteet näkyvät valitettavasti myös kunnilla, jotka ovat onnistuneet jo luomaan itselleen kulttuurikasvatussuunnitelman. Resurssien riittämättömyyttä koetaan muun muassa henkilöstön, palvelujen tuottamisen, kuljetusten ja suunnitelman päivittämisen osalta. Isona kulueränä näkyvät erityisesti kuljetukset, jotka saattavat kattaa jopa suurimman osan budjetista erityisesti pitkien välimatkojen kunnissa. Rahoitushaasteet näkyivät niin opetus- kuin kulttuuripuolella, mikä toisaalta heijastaa kulttuurikasvatussuunnitelmien rahoitus- ja koordinointitapojen vaihtelevuuksia. Usein opetustoimen rahoitushaasteet näkyivät kyvyttömättömyytenä ostaa kulttuurisisältöjä, ja kulttuuripuolella taas haasteena tarjota mahdollisimman edullisia tai ilmaisia sisältöjä kouluille.
Haasteita olemassa oleville suunnitelmille aiheuttavat koulujen osallistumisprosentit. Suunnitelmissa, joiden sisällöt nojaavat opettajien tai koulujen itsenäiseen käyttöön, luokkien ja koulujen osallistumisprosentit saattavat vaihdella merkittävästi eikä kulttuurikasvatus ole enää tällöin yhdenvertaista. Tähän vaikuttaa vahvasti opettajan oma asenne, joka sekin koettiin kuntakyselyssä yhdeksi merkittäväksi haasteeksi. Tähän voi vaikuttaa myös suunnitelman rahoitusratkaisu, jos suunnitelmaan varatut määrärahat ovat koulujen budjeteissa. Tällöin sisältöjen toteutuminen on rehtorien päätettävissä vuosittaisissa toimintasuunnitelmissa, ja jälleen kerran kouluhenkilöstön omat arvot ja asenteet nousevat keskiöön kulttuurikasvatuksen tarjoamisessa.
Kolmanneksi keskeisin haaste kuntakyselyn perusteella liittyy kulttuurikasvatussuunnitelmien sisältöihin. Tarjonnan vähäisyys korostuu pienissä ja maaseutumaisissa kunnissa, joissa kulttuuritarjonta voi olla hyvin vähäistä. Tämä johtaa siihen, että suurin osa sisällöistä pitää tilata muualta, joka tietysti vaikeassa rahoitustilanteessa on jo itsessään haaste, mutta lisäksi vaikeuttaa suunnitelmallisuutta, ennakoitavuutta ja suunnitelman jatkuvuutta. Voi olla, että kunnalla on varaa maksaa vierailuja vain osalle kouluista, mikä asettaa koulut keskenään epätasa-arvoiseen asemaan kunnan sisällä. Tarjonnan vähäisyys heikentää myös kulttuurikasvatussuunnitelmien laatua, kun eri taiteenlajeja ei pystytä tarjoamaan riittävästi eri luokka asteille ja suunnitelma jää kokonaisuutena liian yksitoikkoiseksi.
Lopuksi
Henkilöstöresurssien, ajan ja rahoituksen puute sekä sisällölliset haasteet muodostavat esteitä suunnitelmien laatimiselle ja toteuttamiselle. On kuitenkin rohkaisevaa nähdä, että suuri osa kunnista tunnistaa tarpeen kulttuurikasvatuksen tukemiselle ja suunnitelmien laatimiselle. Kehittämällä resursseja ja tukemalla kuntien pyrkimyksiä voimme edistää yhdenvertaisia mahdollisuuksia kulttuurin pariin kaikkialla maassamme. Tehokkaat ja kattavat kulttuurikasvatussuunnitelmat ovat investointi tulevaisuuteen.
Kirjoittaja
Eeva Laitinen, projektikoordinaattori
Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto
