Yksilön valinta
”Miksi kulttuuri tarvitsee oman suunnitelman?” on yksi kulttuurikasvatussuunnitelma.fi-sivuston usein kysytyistä kysymyksistä. Miksi kulttuuri tarvitsee oman suunnitelman, kun kulttuurikasvatus ja kulttuurinen osaaminen ovat osa perusopetusta? Miksi kulttuuri tarvitsee oman suunnitelman, kun kulttuuri on osa kuntien peruspalveluja ja lastenkulttuuria toteutetaan kunnissa kuntien kulttuurilain kautta? Miksi kulttuuri tarvitsee oman suunnitelman, kun ihminen on vapaa osallistumaan taiteeseen?
Kysymys on hyvä ja avaa oven merkitykselliselle diskurssille kulttuurin roolista peruskoulussa, kunnissa sekä laajemmin yhteiskunnassa. Blogisarjan kolmannessa ja viimeisessä osassa keskitytään yksilön omaan valintaan ja vapauteen osallistua taiteisiin.
Oikeus kulttuuriin pohjaa niin Suomen perustuslakiin kuin kansainvälisiin sopimuksiin. On jokaisen lapsen, nuoren ja aikuisen perusoikeus ilmaista itseään, osallistua taiteisiin ja kulttuuriin sekä kehittää itseään niiden avulla sekä ilmaista itseään vapaasti. Esimerkiksi YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen on kirjattu lapsen oikeus osallistua kulttuuriin asuinpaikasta tai sosioekonomisesta asemasta taustasta riippumatta. Kansalliset ja kansainväliset säädökset eivät kuitenkaan ole tae oikeuksien toteutumisesta. Sen sijaan voidaankin väittää, että se on vain harvojen etuoikeus.
ArtsEqual (2015-2021) on yksi Suomen suurimmista taiteen tutkimuksen hanke. Sen tuorein raportti (Ilmola-Sheppard, Rautiainen, Westerlund, Lehikoinen, Karttunen, Juntunen & Anttila 2021) haastaa käsityksiä tasa-arvoisista taidekasvatuksen ja taiteen peruspalveluista kysymällä ”Mitkä seikat ylläpitävät eriarvoisuutta julkisesti rahoitetun taiteen ja taidekasvatuksen palveluissa?”. Raporttiin on koottu yli 200 tutkimusjulkaisua, jotka nostavat esille taiteeseen ja taidekasvatuksen järjestelmiin liittyviä eriarvoistamisen mekanismeja. Raportin mukaan sekä taidejärjestelmä itsessään että sen ulkopuoliset tekijät sisältävät eriarvoisuutta ylläpitäviä mekanismeja, jotka luovat haasteita taidekasvatuksen tasa-arvolle. (Ilmola-Sheppard ym. 2021.)
Tutkimusten perusteella taiteen ja taidekasvatuksen peruspalvelut ovat suunnattu lähinnä lahjakkaille ja aktiivisesti niiden pariin hakeutuville, eivätkä siten saavuta yhdenvertaisesti kaikkia. Taidejärjestelmissä taiteeseen liitetään toiminnallisia, ulkonäöllisiä ja aistillisia ihanteita ”normaalista”, josta poikkeavat yksilöt ovat siten vähempiarvoisia osallistumaan taidekasvatuksen piiriin. (Ilmola-Sheppard ym. 2021.) Taidekasvatusjärjestelmä luo tällä käsityksen siitä, millainen taidejärjestelmässä pärjätäkseen yksilön tulisi olla. Käsityksen ulkopuolelle jäävät nähdään jollain tapaa lahjattomina, epäpätevinä tai sopimattomina, eivätkä siten ansaitse taiteeseen osallistumista samalla tavalla kuin ihanteen kriteerit täyttävä.
Myös taiteeseen itsessään liitetään käsityksiä sivistyksestä ja erilaisista taidelajien kaanoneista, jotka jakavat taidealoja ja taiteenlajeja merkitykselliseen tai vähemmän merkitykselliseen taiteeseen. Nykyinen rahoitusjärjestelmäkin korostaa yhtäältä perinteen siirtämistä, ja toisaalta taiteen ainutlaatuisuutta. Tämä erottaa taiteen arkielämästä ja tekee siitä jotain kaukaista ja erityistä, joka kuuluu kyvykkäille ja sitä oikealla tavalla arvostaville. Palveluiden pariin pääsevät ne, joilla on jo entuudestaan tietoa ja osaamista. Tämä taas ohjaa taidejärjestelmiä kohdistamaan palveluitaan niille, jotka ovat jo valmiiksi kiinnostuneita ja aktiivisia käyttäjiä. (Ilmola-Sheppard ym. 2021.) Tämä sulkee ulos ne luovat taidot, käsitykset ja mielipiteet, jotka poikkeavat traditioista tai eliitin mausta.
Miksi kulttuuri tarvitsee oman suunnitelman, kun ihminen on vapaa osallistumaan taiteeseen? Taidejärjestelmä sisältää niin sisäisiä, rakenteellisia kuin ulkopuolisia ominaisuuksia, jotka tekevät niiden toimintaan osallistumisesta helpompaa tietyt kriteerit täyttäville ryhmille. Tätä kautta taidekasvatuspalvelujen ulkopuolelle jää joukko lapsia ja nuoria, jotka esimerkiksi vamman, erityisten oppimisen tarpeiden tai kehonmuodon takia eivät pääse yhtä lailla osaksi taidetta ja kulttuuria. Kulttuurikasvatussuunnitelmat tarjoavat väylän taidekasvatuksen palvelujen pariin ilman ennakko-oletuksia kyvykkyydestä, sopivuudesta tai statuksesta. Yhdenvertaisena ja kaikki saavuttavana ympäristönä perusopetus tarjoaa lapsille ja nuorille yhtäläiset mahdollisuudet kokea, tehdä ja osallistua taiteisiin. Kulttuurikasvatussuunnitelmissa ei ole kyse yksilön lahjakkuudesta tai sopivuudesta, vaan onnistumisen kokemuksista, yhdessä tekemisestä, itseilmaisusta, oppimisesta ja kulttuuristen oikeuksien toteuttamisesta.
Kirjoittaja
Eeva Laitinen, projektikoordinaattori
Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto
Lähteet
Ilmola-Sheppard, L., Rautiainen, P., Westerlund, H., Lehikoinen, K., Karttunen, S., Juntunen, M-L. & Anttila, E. (2021). ”ArtsEqual: Tasa-arvo taiteen ja taidekasvatuksen palveluiden suuntana”. Taideyliopisto.
Kuva: Anu Leppänen
